Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste liikunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liikunta. Näytä kaikki tekstit

21.4.2013

Almost Bridezilla!

Tää muikkeli alkaa pikkuhiljaa olla lähellä bridezilla-nimitystä. Oon nimittäin hermoillu ihan huolella kaasoille, miehelle ja kavereille ja jopa työkaverille töihin tullessani tästä meidän pitopalvelusta. Jota siis ei ilmeisesti ole, sillä siitä naisesta ei oo kuulunut yhtään mitään! Viikolla yritin soittaa hävettävän monta kertaa, saamatta vastausta. Lopuksi laitoin viestin, johon ei vieläkään ole vastattu.
Oon ihan megahermona. Mitä palvelua tää on olevinaan? 

Oli syy mikä tahansa, luulis että yrittäjä kantaa vastuunsa sen verran että vaivautuisi edes vastaamaan esim. "nyt on kiireitä, palaan asiaan viikon kuluttua". Tai jos on sössinyt ja buukannut kahet juhlat samalle päivälle, ois pitäny jo lujaa olla yhteydes meihin ja hoitaa homma! Mut lukuisten puhelujen ja viestin jälkeen näyttää tän yrittäjän mielenkiinto meitä kohtaan olevan pyöreä nolla, jollei miinuksella.
Ja hänet juuri sen takia vajaa vuosi sitten varattiin, kun meillä itsellä oli hänen palveluistaan vain ja ainoastaan hyvä kokemus, eikä mistään koskaan kuultu mitään huonoa. Pelkkää positiivista. Näköjään meidän häät ja meidän asiakkuus ei sit oo minkään arvonen? 

Phuuh.. Löisin päätä seinään mut en kehtaa :D Onneks erään työkaverin äiti on tehnyt sivutoimisena näitä pitopalvelukeikkoja kaikenlaisiin juhliin. Ens viikon lopulla varmistuu, ehtiikö hän järkätä meidän ruokailut. Lupaili, että pitäisi onnistua mutta 100% varmuuden saan loppuviikosta. Toivotaan parasta! Ja hänellä on periaatteena sopia kuulemma menutkin yleensä n. puoli vuotta ennen häitä, että hääparilla on hyvin aikaa järjestää muita hääjuttuja vailla stressiä ruuasta. Kuulostaa hyvältä, eikö? Kun tää meiän nykynen ei ilmeisesti pidä mitään kiirettä ees vastata viestiin, vaikka häihin on aikaa 3kk. Jos nykynen ei ota yhteyttä itse tiistaihin mennessä, pistän pitopalvelun vaihtoon. Mä en ala oottaan enää kauempaa ja lisäämään omaa ressiäni jännittämällä onko meillä tarjota vieraille ruokaa vai ei.

kuva
No joo, jätetään hermoilu ja siirrytään toisiin asioihin. Ettei mee ihan pahan mielen purkaukseksi :)
Tasan 3kk:n päästä meidän hääjuhlat on käynnissä, viimeisiä tansseja varmaan vedellään miehen kanssa. Tasan 3kk aikaa myös oikesti saada paino kuriin. En oo lihava morsian, en sinnepäinkään, mut jotain on tehtävä. Tajusin sen tiistaina kun hennesiltä tekemäni kesävaatetilaus tuli. Olin tilannut jo kokoa suurempia vaatteita, mitä oon yleensä vuosikausia käyttänyt. Ja ei, ei sopinut. Yhdetkään housut ei menny kiinni. Ihana kesäpaituli kiristi hihoista, ihme kun sain päältä pois ilman saumojen ratkeemista. Kävin pitkästä aikaa puntarissa ja huomasin, että taas on tullut kiloja lisää. Vaikka todellakin kolmisen viikkoa oon jo tarkkailut syömisiäni, että pysyisi kulutusta vähäisempänä. Näköjään ei auta, ei. Turvotusta, pöhötystä ja elotonta ihoa. Selluliitti, josta ennen en kärsinyt, on tullut ja jämähtänyt etenkin tolle berberiosastolle, reisiä unohtamatta.  

Yövuorot on tän akan kohdalla onneksi pian historiaa, toivottavasti ainakin muutamaksi vuodeksi, mielellään vaikka loppuelämäksi, joten nyt on pakko saada kroppa toimintaan. Keskiviikosta asti oon syönyt ja liikkunut taas niin mallikkaasti kuin suinkin osaan. Torstaina heräsin jopa puoli tuntia aikaisemmin, että ehdin salille. Sielä toki tein sen oman pikku perusvirheeni, ja tauon jälkeen vedin vähän turhan kovan reenin. Perjantain kävely oli sen mukasta ;) 
Ja tänään tein muuten jotain todella poikkeuksellista: 

Tulin pyörällä töihin.
Ajattelin, että miksi ei, kun lapset ei oo kotona ja mieskin viihteellä. Aamullakaan ei oo kiire kotiin. Kyllä toi n. 8km/suunta menee kevyesti, hyvänä palauttavana reeninä torstain salihulluttelulle. Hahah. Kilometrin jälkeen jo jalat ihan maitohapoilla ja vihdoin töihin päästessä v-käyrä jo melkosen korkeella :D Nyt kaduttaa jo valmiiksi tuo pyöräily, sillä se on ehkä viimesiä asioita mitä huvittaa tehä aamulla klo 6.
Siitä huolimatta oon tyytyväinen että tulin, eipä oo vaihtoehtoja, pakko polkee kotiin jos meinaa nukkuun päästä. Pakkoliikuntaa.
Ja ajattelin muuten huomennakin tulla töihin pyörällä. 

29.10.2012

Parempi elämä + kimppura

Mähän oon tehnyt tässä neljän viikon aikana elämäntapamuutoksia, suuria sellaisia. 
Yrittänyt lopettaa tupakanpolton, personal trainerin avulla aloittanut liikunnallisen elämäntavan uudelleen, sekä  pyrkinyt muuttamaan ruokailutottumuksia terveellisemmiksi. 

Mutta miten oon sitten onnistunut? 

Huomenna aamulla tulee kuluneeksi 4viikkoa, kun poltin sen viimeisen tupakin. No, viimeinen se ei ollut. 6.päivänä otin parit savut mieheltä. Sen jälkeen se kuusi päivää kestänyt uhmaikäistäkin alhaisempi käytös loppui. Toissalauantaina olin viihteellä, ja annoin luvan ottaa ilon irti kunnolla. Poltin siis aika paljon :D Mutta ihme kyllä, se jäi siihen. Seuraavana aamuna ei tarvinnut yhtäkään savua, eikä oikeastaan ees tehnyt mieli. Mutta tuntuu järjettömältä, etten oo oikeasti neljään viikkoon polttanut yhtäkään kokonaista selvinpäin. Minä??!! Kuka olis uskonut, en mä ainakaan! Joka päivä tulee hetkiä, kun tekisi mieli mennä sauhulle. Mutta se on lähinnä sellainen "oispa hauska käydä tupakilla" sen sijaan että pyörisin tuskastuneena ympäri kotia ja hermoilisin. Vähän samaan tyyliin kuin "oispa kiva ottaa yks saunakalja, mutta en voi kun meen töihin". Maailma ei kaadu siihen että jää tästä paitsi, vaikka mieli tekisikin. Oon aika pirun ylpee itsestäni.
Ihaninta tässä on se, että tiedän miten lapset nauttii kun äiti ei haise. 
Toivottavasti kesälläkin oon vielä savuton, vaikka sitten ihan kokonaankin :)
Eikai täs oikesti enää kehtaa repsahtaakaan :D

Liikuntakalenterin sain pt:ltä. Sitä on takana nyt 3vk. Tuloksia on, mutta ne eivät näy. Turposin tupakoimattomuuden vuoksi neljä kiloa. HYI! Nestettä kertyi eikä kroppa toimi niin ku pitäis. Mutta pikkuhiljaa alkaa helpottaa, kun kroppakin tajuaa että ei sitä nikotiinia enää oikesti tarvi. Noista neljästä kilosta on nyt lähtenyt 1,5kiloa, joten eikö se tästä :)
Tulokset huomaa kuitenkin lihaksia jännittämällä, huomattavasti enempi sielä on jotain jykevämpää kuin läski :D Ja mikä parasta, lättäperse alkaa vihdoin saada muotoja, pikkuhiljaa. Pian mua ei voida kutsua enää paistinpannuperseeksi ;) 
Liikunta on tuonut myös hirmusesti hyvää mieltä. Niin kuin se on aina tehnyt. Tiedä sitten miksi laiskistuin vuosi sitten ja lähes kaikki liikunta vain jäi.
ps. kahvakuulat on mun uusin rakkaus ♥

Ruuan suhteen oon ottanut ison harppauksen. Ruokavalio ei koostu enää karkeista ja leivästä, niinkuin se pääosin koostui ennemmin. Yövuorossa makeanhimo tosin iskee joka kerta, mutta paljon oon petrannut. Oon käyttäny kiloklubi.fi -palvelua, jossa merkkaan syömiset ylös. En niinkään kalorien vuoksi, vaan sieltä näkee kätevästi että ruokavaliossa on tarpeeksi kuituja, kasviksia jne. Se on helpottanut paljon käsittämään omaa syömistä, ja muuttamaan niitä tottumuksia parempaan. Sielä voi myös kirjata liikunnat ylös, jolloin on helppo seurata myös miten paljon kuluttaa syötyyn ruokaan nähden. Kätevää :)
Mutta oon myös antanu itseni herkutella, niin kuin esim. torstaina söin pari palaa mokkapaloja :D Eihän täs kuitenkaa oo tarkotus elämästä kärsimystä tehä ;)

Vielä ei ulkoisesti näy paljonkaan muutoksia, mutta meneepä ees farkun napit kiinni. Halleluja :) 

Ehkä suurin huono puoli tässä on se, etten oikesti oo ehtinyt ajatella paljokaan häitä. Johtuen ehkä siitä, etten todellakaan notku kotona ollessa koneella juuri lainkaan nykyään. Mikä on sekin tietysti vain positiivista. Ja kunhan nää muutokset nyt kunnolla sisäistää, niin riittää aikaa ajatella muutakin. 

Odotan silti joka päivä ensi kesää ja toivon että se olisi jo! Ja jahka nää tupakkakilot lähtee kokonaan, niin varaan aikaa sovitukseen. Mä tahon mun puvun päälle taas :D

Mutta jos jotain häihin liittyvää kuitenkin. Oon päättänyt tulevan kimpun.
En tosin piirun tarkkaan, mutta kukkakaupan kanssa sitten sovitaan niistä yksityiskohdista, mikä kukka tulee jne kun sen aika on. Mutta kimppuni tulee olemaan jotain näiden kahden väliltä :)




9.10.2012

Ilmoituksia!

Ilmoitus nro 1:
Tilasin koristetimantteja kattaukseen keskiviikkona Decorahouselta ja ne saapuivat jo perjantaina! Hypistelin niin onnellisena näitä 3000 pikkutimanttia, aivan kuin muka olisivat oikeita, ja mieskin nauroi harakanvikaiselle morsiolleen. Mut ku ne on niin ihkuja! 


Ilmoitus nro 2:
Lähetyskoodin mukaan Iron Fistit on matkalla mulle, joten viimeistään keskiviikkona pitäisi selvitä rakastunko jälleen vai jatkuuko täydellisten kumppaneiden etsintä jaloilleni.. Toivotaan ettei :P

Huomasin muuten, että näitä
saa myös ballerinamallisena! Mullekki!
Ilmoitus nro 3:
Personal Trainerin tekemä 10viikon mittainen liikuntaohjelma alkoi tänään (ma). Kuntosali oli vuorossa, ja nyt jo tuntuu pakaroissa mukava polta. Ah, mikä tunne! Huomenna (ti) vuorossa kahvakuulailua. Joka muuten on yllättävän vaikeaa! Mut eikö se siitä kun tekniikan oppii :P


Ilmoitus nro 4:
Savuton morsian täälä huutelee! Edelleen siis! Uskomatonta. Ja mä kun luulin että savupilvi tupruaisi vielä silloinkin, kun lepäilen märän mullan uumenissa. Oon aika hiukka ylpee itsestäni!
Mies ja lapset joutunu kyllä koville. Niin ja ystävät ja anoppikin.. Hups. Noloa. 
Pahin raivaripäivä oli perjantai. Lauantaina jouduin toden teolla tsemppaamaan, pojan 6v juhlilla ei mitenkään kehdannut alkaa riehumaan vaikka miten paljon muka ärsytti kaikkien naamat, äänet ja puheet (voi miten hulluksi ihminen voi tulla?). La-su yöllä otin tietosen riskin ja imaisin miehen tupakasta neljä (4) savua. Jumankekka miten se teki hyvää! Ja miten taivaalliselle se maistui! Mutta arvatkaas mitä? :D
Noiden henkosten jälkeen mä en repsahtanut takaisin savulliseen elämäntapaan, ehen! Vaan päinvastoin, mun on ollut paljon helmpompi hengittää (henkisestikin☻) eikä oo tullut mitään uhmakohtauksia, hermoromahduksia eikä lapsellisia raivokohtauksia. Aika yllättävää? :) 
Tottakai pinna on edelleen kireällä, edelleen ajattelen tunnissa n. 60kertaa tupakkaa, ja edelleen kaipaan sitä. Mutta kaikki on nyt paljon paremmin, ja paljon helpompaa. Ihmeiden aika ei oo ohi !


ps. savuttomuuden myötä mulle on tullut finnejä! :O KAMALAA! Ei muuten, mutta mulla on tätä ennen ollut vain kaksi finniä elämäni aikana. Kiva jos nyt puhkee jokin akne tästä syystä :D 

27.9.2012

Niin paljoko sitä läskiä olikaa?

Eilen kävin siis tapaamassa personal traineria ensimmäistä kertaa. Oikein oli mukava naisihminen vastassa, onneksi. (jotenkaan en toivonut nuorta miestä niin kuin mulle ensin sanottiin, heh)

Ensin mittailtiin verenpaineet. Ne oli ihan ok, vähän koholla mutta mähän jännitin ihan hulluna :D Normaalisti paineet on melkeimpä liian alhaset. Joten nou hätä.

Seuraavaksi piti asettua kehonkoostumusmittaukseen. Sitten vasta jännittikin. Olin varautunut ihan surkeisiin tuloksiin, sillä tosiasiassahan reilun vuoden aikana en oo liikkunut juuri yhtään. Ja kerryttänyt jostain tosi rakastettavat 5kiloa lisää elopainoa. 
Mutta saimpas kerrankin yllättyä positiivisesti :)

Rasvaprosentti: Lukeman pitäisi olla 21-32,9 %, ja kiloina 11,7-21,7 kg.
Itselläni lukema oli 25,4%. Eli hyvä :) Kiloina se on tässä kropassa 15,1 kg. (kuulostaapa kamalalta kiloina:D )


Lihasmassa: Lihasta mulla oli pikkasen yli keskiarvon, eli 42kg. Tää oli se suurin ihmetys, millä mulla on tavallista enempi lihasta, kun en oo ees liikkunut? :D Noh, ei haittaa yhtään, hyvä tietää että jossain sitä lihasta on vaikkei se missään näykkään.. 


Sisäelimiä ympäröivä rasva: Muistaakseni tässä lukema pitäisi olla 2-3, saattoi olla vähänenemmänkin. Mulla lukema oli 1. Heti tuli kommenttia "tämän alle sen ei sitten saa laskea, muuten ei oo mitään suojakerrosta sisäelimillä". Ja mä tietty hätäännyin että perhana, hetikö joku maksa posahtaa jos kaadun lujempaa? Mut kuulemma ei mitään hätää, kun en ole alipainoinen. 
No, ainakaan diabetes-riski ei oo korkeella tolla viskeraalisella lukemalla.


Painoindeksi: 22,3. Ja oon kuulemma reilun puolen kilon päässä ideaalipainostani. No, ehkä niin, mutta silti oon eri mieltä. Kun oon painanut sen 4-5kiloa nykyistä vähemmän, on oloni ollut parhain. Mut kuulemma on silti vielä tervettä pudottaa pari kiloa. 5 on hänen mielestään jo liikaa... Josko sit vaa reenais läskin lihakseks? :D


Kehon ikä: 19 vuotta. Ja voi tätä tuuletuksen määrää :D Ilmeisesti ilo tästä nuorensi jo kasvojakin, kun mulla tänään kysyttiin kaupan kassalla paperit ;) 


 Kestävyyskunto: Tehtiin pyörätestillä. Poljin samaa nopeutta tasaisin väliajoin lisääntyvällä vastuksella. Testi päättyy kun syke menee maksimitasolle, kuitenkin viimeistään 20min polkemisen jälkeen. Itselläni maksimisyke tuli vastaan jo 11min kohdalla, joten kestävyyskunto (tervakeuhkoineen ja flunssan kanssa) ei järin hyvä ollut. Tulos oli "keskiverto". Olisi voinut olla toki myös hyvä, 
 kiitettävä tai erinomainenkin. Mutta ei tällä kunnolla :D

Tiesittekö muuten että aikusen luut painaa vain muutaman hassun kilon? Mulla luut painaa 2,2kg yhteensä. Järkyttävää :D Kauhistelinkin personal trainerille että miten voikin olla niin kevyet, niin hän sanoi et joo ne on, ja ihmisten on turha käyttää ilmasua "mulla on niin painavat luut" sillä aikusella raavaalla miehelläkään ne eivät kuulemma paljon tuon enempää paina. Haha, kuka tunnustaa käyttäneensä "painavat luut/isot luut" -sanontaa? :D 

 Seuraava tapaaminen meillä on ensi viikon keskiviikkona. Silloin tehdään lihaskuntotestit, hän opettaa mulle kahvakuulailun sekä antaa mulle liikuntaohjelman jota mun tulisi noudattaa se n.3 kuukautta ennen viimeistä tapaamista :) Niin kivaa!

25.9.2012

Huomenna se alkaa!

Sain eilen viimein soiton personal trainerilta. Ja huomenna on ensimmäinen tapaaminen. Jännittää!
Matka kohti terveellisempää elämää alkakoon!
Vähän kyllä mietityttää, miten saan kaiken liikunnan mahtumaan arkeen, kun lasten kanssa päivät yksinään vietän. Mutta nyt vain pientä organisointia ja lastenhoidon delegointia kehiin niin eiköhän kaiken saa onnistumaan. Toivottavasti saan personal trainerilta hyviä vinkkejä miten soluttaa tämän arjen keskelle tarpeeksi liikuntaa! :D

Mihin sitten tarvitsen vinkkejä ja persuksille potkimista? 

Lihaskuntoahan tämä nainen voisi vallan hyvin harjottaa kotona.
Laiska vain ei saa aikaseksi. Ja kotijumppa vain on niin tylsää! Toivon että hän keksii mulle jotain tehokasta ja vähän erilaista reeniä kotioloihin, sillä päivästä toiseen mä en todellakaan jaksa vääntä sitä normaalia kyykkyä/punnerrusta/vatsoja jne.. Kahvakuulailu kiinnostaisi, josko siihen saisi hyvät kotiohjeet?

Salillakin voisin käydä pari kertaa viikossa, kun ottaa realistisesti huomioon ajan riittävyyden. 
Salille on meiltä yli 20km/suunta, joten en vain oo saanu aikaseksi sieläkään enää käydä, 
vaikka ennen kävin 3-4 kertaa viikossa... Silloin tosin arki oli hyvin erilaista kuin
nykyään, ja vuorokaudessa enemmän tunteja :D Mutta salille, jossa käyn, voi ottaa onneksi lapset hyvin mukaan, siellä on heille oma leikkinurkkaus virikkeineen, ja salilla käy päivisin hyvin vähän ihmisiä. Illat on ruuhka-aikaa, jolloin me emme sinne lasten kanssa mene ;) 

 Lenkkeily ja muu kestävyyskuntoa kohottava reeni, esim. ohjatut tunnit?
Tämä on se oikeasti haastavin paikka arjessani. Poikien kanssa et voi lähteä kävelylenkille oman kunnon kohotus mielessä. Rattaissa eivät noin isot enää istu, joten kävellen vauhti on sama kuin nuoremmalla 3vuotiaalla :) 
Pyörälenkille voimme hyvin lähteä, mutta vauhti on silloin 5-vuotiaan mukaan, samoin kuin lenkin pituus. Siinä ei vielä juurikaan kunto itsellä kasva.
Ohjattuja jumppia on suhteellisen hyvin jopa täällä tuppukylässä, mutta tarjonnasta puuttuu paljolti itseä kiinnostavat tunnit, ja ne jotka kiinnostaisivat, on ryhmät jo täynnä.  
Suurin vaikeus tässä on siis se, että mihin laitan lapset että pääsen liikkumaan yksin?
Miehen työ on mitä on, joten hänen varaan en paljon pysty laskemaan. Omat vanhempani sekä miehen vanhemmat tekevät töitä, eli heitäkään en viitsi liian usein "rasittaa" työpäiviensä jälkeen näiden kahden villivekaran kanssa :)
Tähän kysymykseen voi olla personal trainerinkin vaikea vastata, mutta toivon että yhdessä löydettäisiin jokin ratkaisu jonka pystyisin läheisten avulla jopa toteuttamaan. 

 Joten saas nähä, mitä nämä tapaamiset tuo tullessaan. Huominen ainakin oikeasti pelottaa, sillä edessä on kehon kuntokartoitus sekä kehonkoostumusmittaus. Hyi että sentään :D


(kuvat googlen kuvahaulla)

6.9.2012

Ehkä ihan pikkuisen innostunut morsian!

Sain mahtavan tilaisuuden töiden kautta.  
Tänään klo 13 alkoi netissä ilmoittautuminen, ja mähän olin kärppänä koneella jo 10 min ennen sitä. 
Oli riittävän hyvä syy jättää unet vähemmälle, sillä 50 ensimmäistä ilmoittautunutta pääsee mukaan Personal Training –valmennukseen!!!
Mä oon niin happyhappy! Ihanaa, mahtavaa, ja pelottavaa

PT tulee ottamaan jokaiseen yhtettä henkilökohtaisesti, jolloin sovitaan tapaamisista. Niitä tulee olemaan yhteensä viisi. Tapaamiset kulkee suurpiirteittän näin:

1. Kehon Ikä-kuntokartoitus kehonkoostumusanalyysillä.
2. Testipalaute- ja liikuntaresepti -luento (ryhmä)
3. Omaharjoitusohjeet ja lihaskuntotapaaminen
4. Kestävyysvalmennustapaaminen
5. Kehon Ikä -seurantamittaus kehonkoostumusanalyysillä.

Kohdat 1 & 5 on ne mitkä mua eniten pelottaa :D Kun sitä kyllä tiedostaa että elää turhan epäterveellisesti, mutta ei sitä silti niin ajattele. Nyt saattaa iskee totuus suoraan vasten kasvoja, niin ku märkä rätti. Mutta, jospa siitä sais ison potkun persiille ja matka kohti unelmien morsiuskuntoa alkaisi, oikeesti. Oonhan mä kovaa tässä mukayrittänyt mutta hahahaa, kappas vain kun en kuitenkaan mitään oo saanu aikaseks elintapoja muuttaessa. 

Koen tän siis todella hyvänä mahdollisuutena ottaa itteensä niskasta kiinni :)
Hääpuku nimittäin vaatisi vähän yläkropan, varsinkin käsien kiinteytystä että näytän täydelliseltä sitten ensi kesän tärkeimpänä päivänä :P Eikä haittaa vaikka sivussa kiinteytyisi muukin kroppa saati jos onnistuis jättään tuon kessuttelun kokonaan pois..

http://aweddinginseptember.files.wordpress.com
 Mä oon niin fiiliksissä!!!!