Kaikki niin sekaista...

Plääh, mä karehdin teitä monia häähuumailijoita, kun teillä on monella monesta asiasta jo niin selkeet näkemykset. Ja suunnitelmat, jopa hankintojakin tehty paljon.

Tuntuu että itsellä on moni asia niin sekaisin. Oon aina ollut huono suunnittelemaan. Tai no, suunnittelen kyllä paljon ja kaikkea, mutta toteutus jää puolitiehen tai ideoita on niin paljon etten saa niistä järkevää kokonaisuutta. Oon tallentanut paljon ihania ideoita koneelle, mutta silti, eihän ne sovi kaikki keskenään yhteen! Ja me ei tahota mitään sirkusta, jossa on kaikkea mahollista sekaisin. Nih. 

Teemaväreinä siis mustaa & valkoista, ripauksella pinkkiä ja blingbling yksityiskohdilla. 

Kutsukortit ja servetit (niin ja mun puku tietenkin!) menevät tähän kategoriaan. Ja ne on hankittu.

Mutta entä sitten muut ideat?

Esim. tämä vieraskirja-idea kivistä. Miten se saadaan sopimaan teemaan?

Voisiko nuo kivet kenties maalata jollain helmiäishohtovalkoisella spraymaalilla? Ja sitten mustalla tussilla vieraiden nimet? Jotenkin tuo kiven harmaaruskea sävy ei vain nyt istu mun mielessä muuhun väritykseen.. Tai maalata mustaksi ja käyttää valkoista tussia? Onko ees valkosia tusseja? :D Ja olisko se niin päin kuitenkin liian synkkä. Valkoset kivet ois kivoja. 

Pöytäkukista mulla ei myöskään oo juurikaan mitään selvää visiota, saati muista pöytiin tulevista jutuista. Mitä kukkia laitettais? Niihin kun ei liikaa haluta panostaa (yks budjetin säästökohteista), mutta kyllä jotain tarvii olla. Riittäisikö, jos yhdessä pöydässä olisi keskellä yksi aito kukka-astelma ja sen molemmin puolin pöytien päädyissä vaikka pompom-astelmat? 

Haluaisin mustat kaitaliinat. Ehkä. Tai jotain mustaa. Se on kuitenkin selvä, että pöytäliinat ovat valkoiset. Ja servetit mustat/valkoiset. Kukissa siis saisi olla väriä. Entä menukortit? Entä hääkarkkirasiat tai muut vastaavat? ÄÄÄÄÄÄÄÄH! Kun ei oo sitä silmää, niin ei sitä ole. Ja kun kaikkea pitäisi kokeilla, tehä malleja ja päättää mikä on ihanin. Mutta kun en saa ees hankituksi välineitä kokeiluja varten. Kun en osaa jaksa ajatella mitä kaikkea pitäisi hakea.

No tässä kuitenkin jotain ihanuuksia, mistä pidän:

Tällaisia mietin, että ois kiva laittaa pöytiin. Meille ei tule virallista istumajärjestystä, mutta kaasoille, bestmaneille, vanhemmille jne tulee ne omat merkatut pöydät. Jos kipossa ois mustaa hiekkaa/vastaavaa? Ja lappu olisi valkoinen jossa lukisi mustalla esim. "Vanhemmat & Isovanhemmat" ja paperin kulmassa pieni blingbling-tarra. Voisiko olla? En tiedä.

Yritin väännellä jämäkästä hopealangasta tuollaista kortinpidikettä. En yritä toista kertaa. 

Vieras"kirja"pöytään aion tehdä korteille oman boxin, jotain näiden kahden väliltä.

Niin, mietippä tollasten viereen ne luonnonvärikivet. Ei toimisi.

Anteeksi huono kuvanlaatu.

Tää kuva oli jotenkin ihana. Tiedä miksi tuli noin huonona tähän :(

Se sai kuitenkin miettimään, menisikö pompomien sijaan valkoiseksi maalattu oksa, johon tekisi koristeeksi pieniä pinkkejä pompomeja? No ei. Vähänkö olis varmaan ruma? 

Timantteja mä tahon. Mutta miten? Jos ei oo mustaa kaitaliinaa, ei ne näy mihinkään pöydille ripoteltuna. Vai näkyykö? Tulisiko ne niihin lasisiin kukka"purkkeihin", mitä mulla on? Sinne pohjalle? Vai miten ne tulis. Kun en tiedä, tätäkään.

EDIT: unohdin kynttilät. Haluan niitäkin, mutta mihin, miten? Nii-in.

Mä tuun oikesti kohta hulluksi, tarvis nyt joko kunnon irtioton hetkeksi tästä suunnittelusta, tai sitten vain ottaa itteensä niskasta kiinni, hankkia värkit kokeiluihin ja katsoa miltä mikäkin näyttää.

Jälkimmäinen kuulostaa paremmalta, kun silti nautin tästä suunnittelusta yli kaiken! Jotenkin vain ahdistaa, kun ei ole silmää, eikä osaa miettiä miltä jokin näyttää jos ei sitä oikeasti näe. 

Miten te muut oikeasti löydätte ratkaisuja niin nopeasti? 

Ja jos joku jaksoi lukea tämän ahdistusvalitusvirren loppuun saakka, palkitaan hänet pienellä vilauksella meidän kutsukorteista. Kuvan laatu ei tässäkään paras, mutta värimaailma nyt jokseenkin erottuu.

Ne on oikesti niin ihanat, ja niin meitä ♥

Ja jos joku keksii, mistä
korttimallista nämä on,
niin shhhhh ;)

Blak & White wedding dress

Nuorempana, ja vielä vuosikin sitten olin varma että haluan mustavalkoisen puvun. Ja olin varma etten mieltäni muuta. Musta on kuitenkin ollut vuosikaudet mun värini. Noh, muutimpa kuitenkin, enkä voisi kuvitellakaan pukua jossa on muutakin kuin valkoista.

Mutta ihailen silti välillä näitä mustavalkoisia unelmia, vaikkei ne enää omalta tunnukaan :)

Tämän puvun kuva oli todella kauan koneellani tallennettuna ykköspuvun kohdalla:

Olin kovin tykästynyt juurikin tuohon yläosaa.
Ja kauniilta se näyttää vieläkin :)

Myös tällaisiin kaunottariin törmäsin kun vähän googlasin:

Tämä on jo kokomusta, mutta kaunis.

Myös mustavalkoisella puvulla voi vetää vähä erikoisemmalla tyylillä :)

Nyt tiedän, mitä haluan ;)

Pitkään oon jo tiennyt, etten halua tiaraa tai huntua. Vaan jonkinlaisen hiuskorun.

Ja nyt tiedän juuri minkälaisen ;) Nimittäin törmäsin netissä tämmösiin hiusköynnöksiin. Nyt kun vielä löytäisi juuri sen oman maun mukaisen, niin tilaisin samantien. Nimittäin tälläisen voi muovata hyväksi kampaukseen kuin kampaukseen :)

Tässä on ihan unelmien koru!

Tässä vähän "laimeampi", mutta hieno :)

Ja tattadaa, ylläripylläri, mulla oli jo kaks kampausvaihtoehtoa (joista jomman kumman varmasti valitsen), mut nytpä niitä on taas monta :D Voi hiukset, miksi ootte mulle niin kovin tärkeät.. Varmaan tulee oleen loppupeleis vaikein ulkonen asia valittavaksi tää kampausasia.. 

Tämä on kyllä hyvin samantyylinen, kuin seuraavassa kuvassa. Joka on
siis toinen niistä edellisistä suosikeista:)

On se kyllä vieläkin nätti

Ja tämä siis se toinen alkuperäinen vaihtoehto.

Ja tämä kyllä tällä hetkellä suurin suosikki!
Niin upea, ja kun itselläkin tumma tukka
ja voisin niin kuvitella tämän itselleni.

 Lisäksi tuon ekan hiuskorukuvan kampaus on myös todella kaunis. Tai ehkä se on kaunis juuri sen takia, että siinä on hirrrrrweeeen ihana ja kaunis hiuskoru ♥

Asiaa nimenvaihdosta ja häämatkasta

Äitimorsiamella, jos niin voi sanoa, vaikuttaa hääsuunnitteluihin pitkälti myös lapset. Sekä myös häihin oleellisesti liittyviin sivuseikkoihin. Niistä nyt ensimmäisenä vaikka häämatka. Vajaan vuoden päästä, kun häät on juhlittu, lapseni ovat melkein 7v ja melkein 5v. Eli aika isojapieniä poikia. 

En oikeastaan oo koskaan käynyt ulkomailla, joskus pienenä Uumajassa, sekä Virossa. Tallinnassa jopa viimeksi vuonna 2006. Sen jälkeen oon ylittänyt Suomen rajat vain vaivaiset pari kertaa, ja missäs muuallakaan kuin ruottinlaivalla. Oujeaaah ;D

Tästä syystä olisi aivan ihana lähteä häiden jälkeen jonnekin kauemmas, lämpöiseen ja ihan erilaiseen paikkaan. Jonnekin, millaista ei ole nähnyt kuin kuvissa. Esim. jotain tällaista:

(kuvat google)

Häämatka ei kuitenkaan tule onnistumaan, ainakaan hetipian häiden jälkeen. Ensinnäkin jo budjettisyistä, mutta myös parin muun asian takia.

1. Esikoinen aloittaa pian häiden jälkeen koulutiensä, ja koen tärkeämpänä keskittyä monen kukauden häähössötyksen jälkeen hänen uuteen elämänvaiheeseensa. Ei olisi reilua pienen pojan jännätä näitä asioita yksin äidin ja isäpuolen makoillessa jossain kaukana auringon alla. 

2. Mä en osaa kuvitella olevani erossa lapsista viikkoa. Vaikka ovatkin jo silloin niin muka isoja, niin silti. Ne on mun vauvoja, edelleen :) Sulhokin sanoi että viikon sisällä ehtis tulla monet itkut kuinka "on niin ikävä lapsia". Sitä se äitiys on. ♥

Ollaan kuitenkin mietitty, että jos sit otettais vain äkkilähdöllä jokin matka syksyllä, syyslomien aikaan? Ehkä vain jokin pidennetty vloppu kaupunkilomalla? ..hmm, mielummin kyllä viikoksi rannalle. Jos vain äidi kantti kestää! Mitään suunniteltua aktiivilomaa emme kuitenkaan harkitse, sillä meille riittäisi päästä johonkin lämpimään, kahestaan rauhoittumaan. Arki on sen verran hektistä ja kumpikin meistä on vähn lomailleet, niin emme kaipaa välttämättä mitään extremeä :)

Noh, eikö tämäkin asia joskus selviä. Vaikka kyllä se välillä tympii, ettei ole oikein mitään suunnitelmaa. Mutta onneksi me voidaan matkustaa ja lomailla vielä monet kerrat, tulla jopa konkareiksi, jos vain elinvuosia suodaan tarpeeksi :)

Sitten se toinen asia, joka tätä äitimorsianta kovasti mietityttää. Nimenvaihdos on monille itsestäänselvä asia, josta ei tarvitse edes keskustella. Useat tietävät heti mihin ratkaisuun päätyvät. Toiset taas miettivät kuka mistäkin syystä, ja mä kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Mietin pitkään, haluanko tästä edes kirjoittaa, mutta toisaalta kaipaisin teidän mielipiteitä, neuvoja, näkökulmia.. Voi olla että poistan tämän postauksen aiheen, jos se alkaa myöhemmin ahdistamaan.. Mutta menköön nyt kun tällä hetkellä siltä tuntuu.

Usein kuulee sanottavan "Tottakai vaihdan nimen, niin on koko perhe saman nimen alla" tai

"Tottakai otan miehen sukunimen, niinhän sen kuuluu mennä".

Näin mäkin ajattelin, silloin nuorempana kun vielä 15vuotiaan vaaleanpunaisin silmin näin, miten elämä menee kuin elokuvissa.

Niin kuin kerrottu, mulla on kaksi lasta. Joilla on eri isät. Ja sulho siis ei ole kummankaan isä, vaan isäpuoli (rakastava ja hoivaava sellainen♥). Pojillani on keskenään myös eri sukunimet. Vanhemmalla pojalla mun sukunimi, nuoremmalla isänsä. Meidän perheessä mennään siis tällä hetkellä kolmella eri sukunimellä. Olisihan se hienoa, että voitais olla kaikki samaa, mutta eipä se ole mahdollista. 

Oon vanhanaikainen, ja haluaisin mieheni sukunimen. Ehdottomasti haluaisin. Mutta toisaalta ahdistaa, että sitten kumpikaan lapsistani ei olisi enää mun nimen alla. Puhumattakaan siitä, jos sulhon kanssa joskus tulisi yhteinen lapsi. Olisin kolmen lapsen äiti, jonka jokaisella lapsella on eri sukunimi kuin äidillään. HUH!

Ja ennen kuin kukaan kauhistelee ruudun toisella puolen tätä asiaa negatiiviseen sävyyn (tiedän, usein ajatellaan että no just joo, nuori äiti joka tekee lapsia joka miehen kanssa.. näin olisin ehkä itsekin vielä jokunen vuosi sitten ajatellut), haluan vähän selventää taustoja. Ja tässä tulee nyt tietoa, jonka takia harkitsin haluanko siitä kirjoittaa. Mutta kerrottava se on, että ymmärrätte miksi tämä nimiasia on vaikea. Sain esikoisen ollessani vielä kovin nuori, vaikka lapsi olikin toivottu. Ero tuli lapsen isän kanssa, eikä siinä sen enempää dramatiikkaa. Toinen poika syntyi hyvässä parisuhteessa, myöskin toivottuna lapsena. Elämä kuitenkaan ei mennyt niin kuin elokuvissa. Niin, olen jäänyt kerran avoleskeksi. Tästä asiasta en halua puhua sen enempää, enkä toivo sääliä enkä lisäkysymyksiä. 

Taustastani johtuen on nimenvaihto kuitenkin iso asia. Haluan mieheni nimen, mutta entä lapset? Tuntevatko he jossain vaiheessa itsensä ulkopuoliseksi, kun äiti onkin eri nimellä kuin ennen? Nuorempi poikahan voisi ottaa uuden nimen yhdessä mun kanssa, kun menemme naimisiin. Mutta se ei ole vaihtoehto. Tuntevatko he itsensä ulkopuoliseksi, jos joskus tulee uusi pikkusisarus, ja hän olisikin ainoa samalla nimellä äidin kanssa? Mä en todellakaan tiedä mitä teen. En halua, että lapset tuntisivat sukunimien takia minkäänlaista epäreiluutta/ahdistusta saati joutuisi kiusauksen kohteeksi koskaan siitä syystä että perhe on täynnä erilaisia nimiä. Voihan toki olla, ettei ne sitä edes tulisi ajatelleeksi koskaan näin monimutkaisesti kuin minä? Kun en tiedä. Mutta kaiken tän pähkäilyn ja lievän vanteen kiristelyn ohellakin mä todellakin haluaisin olla häiden jälkeen rouva L. Herra L:n rinnalla. 

Vaihtoehdot ovat siis nämä:

- Vaihdan nimeni miehen sukunimeen. Kaikesta nimituskailusta ja sukunimien sekamelskasta perheen keskuudessa huolimatta.

 - Pidän oman sukunimeni, jolloin olen samalla nimellä edes vanhimman poikani kanssa, niin kuin tälläkin hetkellä.

- Mies ottaa mun sukunimen, jolloin voisimme olla kaikki samalla nimellä. Nuorempi poikakin voisi vaihtaa nimen mun sukunimelle. Tosin tää ei ole oikeasti vaihtoehto, sillä sulho pitää oman nimensä. Ja ymmärrän sen, sillä nimi on hänelle kovin tärkeä, toisin kuin itselläni ei omaan sukunimeen ole nimenä mitään tunnesidettä. Ja koen kyllä myös, että nuorempi poika on ansainnut kulkea biologisen isänsä nimen alla. 

Kysynkin siis, mitä te muut tekisitte mun tilanteessa?

Läheisiltä oon saanut erilaisia kommentteja, osa on sitä mieltä etten missään nimessä voisi vaihtaa miehen sukunimeen, osa sitä mieltä että tottakai voin vaihtaa. Oma sydän haluaisi vaihtaa, mutta lasten takia kuitenkin jokin harraa.. Toisaalta, joskus ne lapsetkin aikuistuu, jolloin olemme miehen kanssa periaatteessa 'kaksin', ja olisihan se ihanaa olla silloin yhtä, myös nimelläkin.

Vaikeaa.

Kaikesta huolimatta mä oon niin kovin onnellinen, että mulla on nämä kaksi ihanaa lasta, ja yksi ihana mies joka meitä niin kovin rakastaa ja jaksaa ymmärtää tämänkin tuskailun.

Elämä on hyvin ♥

Napa näkyville, ja muita kamaluuksia

Äskeisessä kenkäpostauksessa kerroinkin sivustosta, joille eksyin toisen hääblogin kautta.

Sieltä löytyy kyllä todella kauniitakin hää- ja juhlapukuja, mutta myös jotain aivan järkyttävää.

Vai mitä ootte mieltä näistä? Käsi ylös joka pukeutuisi tällaisiin hääpäivänään?

Itänaapurissa (ymmärsin siis että suurin osa kuvista on sieltä) osataan kyllä komeilla myös muullakin, kuin vain paljaalla pinnalla. Helmojakin löytyy, moneen makuun!

Tää puku tekee kantajastaan äärimmäisen lyhytjalkasen
näkösen.

Tanssippa tällä laahuksella häävalssi!

Oisko tässä oikeesti jo vähän liikaa, kaikkea?

 Ja mitä juhlapukuihin tulee, saattaisi ainakin mun kaasot saada eropaperit käteen tärkeästä virastaan, jos moisilla koltuilla koittaisivat häihini astella:

Eieieieiei. Ei vaikka värimaailma häissä
olisi tämä. EI!

Ymmärrän halkion. Mutta en tätä.
Tuulisella päivällä syvinkin salaisuus
paljastuisi...

Oikeesti, sillähän näkyy römpsä!

 KUKA NÄITÄ KÄYTTÄÄ?! :D

Toivottavasti kukaan ei omista moisia vaatekappaleita. Ja nöyrimmät anteeksipyyntöni jos näin on, 

mutta mä en vain ymmärrä. En alkuunkaan.

Varoitus, sisältää liian ihania kenkiä!

Päädyin eräille facebook-sivuille, kiitos Calicen joka vinkkasi sivusta omassa Gerberoita ja kultanauhaa -blogissaan. Voi apua että mää en kestä. Sivut on täynnä kaikkea, siis kaikkea. Päädyin selaamaan ensimmäisenä kenkiä ja kampauksia. Ja niitä oli paljon. Ja ne oli ihania. 

Nyt oon aina vain entistäkin varmempi, etten todellakaan tyydy vanhoihin kenkiini, vaan hankin jotain näyttävää. Mä vain rakastan kauniita kenkiä!

Eikö ookkin lähes sydänkohtauksen aiheuttavia kaunottaria? Mistä mistä mä saan jotkut kaltaiset? Suomi on täynnä tylsiä kenkiä! Ja huomatkaa että tuossa on vain joku miljoonasosa sivuston kengistä, ja vain mustia, sillä mähän laitan mustat kengät häihini. Mutta oli kyllä jokaisen värimaailmaan sopivia kaunottaria, sekä ihan eri tyylisiäkin kuin nämä mitä mä rakastan ;)

Jos joku muu haluaa mennä kasvattaan kenkähimoaan, ja ehkä myöskin "miksei mullaki oo" -masennustaan , niin klikatkaahan tätä linkkiä: https://www.facebook.com/pages/%D9%A0%E1%83%A6fashion-style%E1%83%A6%D9%A0/136688106406498

ps. sivujen kuvat, joissa esiintyy meikattuja epäsoveliaisiin pukuihin puettuja lapsia, ovat törkeitä.

Ihan niidenkin takia jätin painamatta tykkää-nappulaa. Oksettavaa että lapsista yritetään tehdä jotain, mitä he eivät vielä todellakaan ole :(

Hattu morsiamen äidille, vaiko itse morsiamelle?

Itse en ole hattuihmisiä, eikä ole kyllä äitinikään. Mutta voi se hattu toisille sopia :) 

Ennemmin en ole muistaakseni törmännyt hattuun morsiamella, mutta tuli vastaan tällaisia kuvia:

Kuvat: Dror Eyal Photography

Mitä tykkäätte? Mun mielestä näyttää morsian aivan upealta, jokseenkin vähän dramaattiseltakin :) 

Oisko teistä laittaan hattua hääpäivänä?

Rentoillut häähullu palaa asiaan!

Tässä mennyt muutama tovi edellisestä postauksesta. Tää nainen on vain ottanut rennosti, pitänyt hauskaa, käynyt Herra Ylpön keikalla... Niin ja kävin mä vähän koittaas ajamista sillä meidän amorillakin ;) Jotenkin tuntuu etten ollut yhtä taitava ja nopea tässä hommassa kuin sulho. Ajovarusteetkin taisi olla mulle vähän liian isot.

Hääjuttuja on tullut kuitenkin jonkinverran mietittyä, ja hetki sitten sain tarjouksen kaasoK:n äidiltä. Hän tarjoitui tekemään kakut meidän häihin, ja taidetaan kyllä tilata ne häneltä. Juteltiinkin jo puhelimessa alustavasti, millainen voisi olla meidän näköinen toteutus. Ja mikä parasta, hän lupasi ne hiukan halvemmalla kuin mitä meille aiemmin tarjottiin toisesta paikasta. Ja onhan se jotenkin kiva, että tuntee sen kakuntekijänkin niin saa sanoa kyllä juuri mistä pitää ja mistä ei :)

Joku näiden kakkujen tapainen olis unelma :) Tuo pitsikoristelu tosin saattaa jäädä pois, on varmasti järjettömän vaikea tehdä.. Mutta pääasiassa kuitenkin valkoista ja mustaa, ehkä ripaus pinkkiä myös. 

Nyt alkoi tehdä mieli kakkua!

 Oon myös miettinyt, tai siis vahingossa tullut päättäneeksi musiikkia kuunnellessani, mitä biisejä meidän häiden soittolistalle ainakin tulee. Tässä muutama:

Soittolistalla tulee olemaan viisuja laidasta laitaan, sillä itse varsinkin oon aika kaikkiruokainen musiikin suhteen. Meidän musiikkimaut yhdistää kuitenkin rokimpi/raskaampi puoli, joten sekään ei jää listalta uupumaan. Enimmäkseen kuitenkin tullaan kuulemaan ihan tanssittavaa musiikkia, eikä mitään mossausräyhyjä ;) Kaikki eivät myöskään tuu olemaan pelkästään rakkauslauluja, vaan myös biisejä, joihin meillä on jokin muisto tai joka on muuten vain meille/toiselle tärkeä kappale :)

Kaasojen rannekukkia koitin muuten jokin aika sitten väsätä huonolla menestyksellä. Nyt ois tarkotus kuluttaa yötyön pitkiä hiljaisia tuntia uuden yrityksen merkeissä. Katsotaan, onnistunko nytkään, ees vähän paremmin :D

ps. Oon taas niin iloinen ja otettu, kun lukijamäärä vain kasvaa. 26 lukijaani, kiitos!

pps. Onnea kaikille tuoreille aviopareille! Tuntuu, että lauantai oli ympäri suomen suosittu hääpäivä :)

Menu/ohjelmakortit häihin

Hmm, näihin mulla ei oo oikein vielä minkäänlaista näkemystä. Paitsi etten halua tavallisia pöytäkolmioita. Jos on kolme sivua; yhdessä menu, toisessa ohjelma, niin mitä kolmanteen? 

En keksi mitään meidän tyylistä. 

Kehykset ovat kivoja, mutta jotenkaan en niille lämpeä kuitenkaan. Niitä pitää jokaisen vieraan käännellä nähdäkseen mitä niissä lukee. Niin kuin nyt monessa muussakin tavassa, joilla näitä asetetaan esille.

Ja mua jotenkin rasittaa ajatus niiden jatkuvasta kääntelystä.  

Vaikka itse en vieraana ärsyynnykkään, jos oon joutunut kurkottaan kehyksen tms. käteeni tai kääntämään itseeni päin. En silti halua että meidän vieraat sen

joutuvat tekemään.

Googlasin erilaisia vaihtoehtoja kuvahaulla, ja löysinkin muutaman potentiaalisen.

( kuvahaku muuten ohjasi muutamaan tuttuun hääblogiin ;) 

Tuo toimisi ainakin vähän vähemmällä siirtelyllä. Mutta jotenkin ei silti. Ei riitä! :D

Törmäsin pariin eri versioon, miten jokaiselle vieraalle on laitettu oma menukortti. Tätä voisi käyttää. Eipä tarvisi ainakaan kenenkään yrittää nähdä tai koukkia vierustoverin yli ;)

 

Keskimmäinen vaihtoehto miellyttää ehkä eniten. Alimmassa jää karkkiarasia (?) kortin taa piiloon, ja mä haluan kyllä rasiat näkyville. Ylemmässä taas se on servetin sisällä, ja kuitenkin ehkä ennemmin tahdon servetit taiteltavan jotenkin nätisti. 

 Paras löytämäni vaihtoehto olisi tämä:

Kuva on epäselkee, mutta saa siitä idean kiinni. Nimittäin mihinkäs muuhun ihastuin kuin tuohon blingblingiin! Menukorttiin sitä tulee jokatapauksessa ainakin tarran muodossa, mutta jos servetinkin käärisi jollain kauniilla koristeella? 

Katsoin kyllä netistä niiden hintoja, ja huihui! Mutta kenties itse saisi väkerrettyä halvemmalla pienet blingbling-koristeet servettien ympärille ;) 

Wedding photos inspiration

Niin kuin tuossa aiemmin fiilistelin, meidän kuvat tullaan ottamaan maalaismiljöössä. 

Googlasin muutamia ihania otoksia, joiden tunnelmaa haluaisin myös meidän kuviimme 

sitten ensi kesänä. Ihania ovat!

Kuva: makeadesing.fi

Kuva: makeadesing.fi

Kuva: makeadesing.fi

Kuva: kurtvinion.fi

Kuva: english-wedding-showcase.com/

Kuva: weddingphotographers4u.net

Kuva: chris-seddon.co.uk