Tää muikkeli alkaa pikkuhiljaa olla lähellä bridezilla-nimitystä. Oon nimittäin hermoillu ihan huolella kaasoille, miehelle ja kavereille ja jopa työkaverille töihin tullessani tästä meidän pitopalvelusta. Jota siis ei ilmeisesti ole, sillä siitä naisesta ei oo kuulunut yhtään mitään! Viikolla yritin soittaa hävettävän monta kertaa, saamatta vastausta. Lopuksi laitoin viestin, johon ei vieläkään ole vastattu.
Oon ihan megahermona. Mitä palvelua tää on olevinaan?
Oli syy mikä tahansa, luulis että yrittäjä kantaa vastuunsa sen verran että vaivautuisi edes vastaamaan esim. "nyt on kiireitä, palaan asiaan viikon kuluttua". Tai jos on sössinyt ja buukannut kahet juhlat samalle päivälle, ois pitäny jo lujaa olla yhteydes meihin ja hoitaa homma! Mut lukuisten puhelujen ja viestin jälkeen näyttää tän yrittäjän mielenkiinto meitä kohtaan olevan pyöreä nolla, jollei miinuksella.
Ja hänet juuri sen takia vajaa vuosi sitten varattiin, kun meillä itsellä oli hänen palveluistaan vain ja ainoastaan hyvä kokemus, eikä mistään koskaan kuultu mitään huonoa. Pelkkää positiivista. Näköjään meidän häät ja meidän asiakkuus ei sit oo minkään arvonen?
Phuuh.. Löisin päätä seinään mut en kehtaa :D Onneks erään työkaverin äiti on tehnyt sivutoimisena näitä pitopalvelukeikkoja kaikenlaisiin juhliin. Ens viikon lopulla varmistuu, ehtiikö hän järkätä meidän ruokailut. Lupaili, että pitäisi onnistua mutta 100% varmuuden saan loppuviikosta. Toivotaan parasta! Ja hänellä on periaatteena sopia kuulemma menutkin yleensä n. puoli vuotta ennen häitä, että hääparilla on hyvin aikaa järjestää muita hääjuttuja vailla stressiä ruuasta. Kuulostaa hyvältä, eikö? Kun tää meiän nykynen ei ilmeisesti pidä mitään kiirettä ees vastata viestiin, vaikka häihin on aikaa 3kk. Jos nykynen ei ota yhteyttä itse tiistaihin mennessä, pistän pitopalvelun vaihtoon. Mä en ala oottaan enää kauempaa ja lisäämään omaa ressiäni jännittämällä onko meillä tarjota vieraille ruokaa vai ei.
 |
| kuva |
No joo, jätetään hermoilu ja siirrytään toisiin asioihin. Ettei mee ihan pahan mielen purkaukseksi :)
Tasan 3kk:n päästä meidän hääjuhlat on käynnissä, viimeisiä tansseja varmaan vedellään miehen kanssa. Tasan 3kk aikaa myös oikesti saada paino kuriin. En oo lihava morsian, en sinnepäinkään, mut jotain on tehtävä. Tajusin sen tiistaina kun hennesiltä tekemäni kesävaatetilaus tuli. Olin tilannut jo kokoa suurempia vaatteita, mitä oon yleensä vuosikausia käyttänyt. Ja ei, ei sopinut. Yhdetkään housut ei menny kiinni. Ihana kesäpaituli kiristi hihoista, ihme kun sain päältä pois ilman saumojen ratkeemista. Kävin pitkästä aikaa puntarissa ja huomasin, että taas on tullut kiloja lisää. Vaikka todellakin kolmisen viikkoa oon jo tarkkailut syömisiäni, että pysyisi kulutusta vähäisempänä. Näköjään ei auta, ei. Turvotusta, pöhötystä ja elotonta ihoa. Selluliitti, josta ennen en kärsinyt, on tullut ja jämähtänyt etenkin tolle berberiosastolle, reisiä unohtamatta.
Yövuorot on tän akan kohdalla onneksi pian historiaa, toivottavasti ainakin muutamaksi vuodeksi, mielellään vaikka loppuelämäksi, joten nyt on pakko saada kroppa toimintaan. Keskiviikosta asti oon syönyt ja liikkunut taas niin mallikkaasti kuin suinkin osaan. Torstaina heräsin jopa puoli tuntia aikaisemmin, että ehdin salille. Sielä toki tein sen oman pikku perusvirheeni, ja tauon jälkeen vedin vähän turhan kovan reenin. Perjantain kävely oli sen mukasta ;)
Ja tänään tein muuten jotain todella poikkeuksellista:
Tulin pyörällä töihin.
Ajattelin, että miksi ei, kun lapset ei oo kotona ja mieskin viihteellä. Aamullakaan ei oo kiire kotiin. Kyllä toi n. 8km/suunta menee kevyesti, hyvänä palauttavana reeninä torstain salihulluttelulle. Hahah. Kilometrin jälkeen jo jalat ihan maitohapoilla ja vihdoin töihin päästessä v-käyrä jo melkosen korkeella :D Nyt kaduttaa jo valmiiksi tuo pyöräily, sillä se on ehkä viimesiä asioita mitä huvittaa tehä aamulla klo 6.
Siitä huolimatta oon tyytyväinen että tulin, eipä oo vaihtoehtoja, pakko polkee kotiin jos meinaa nukkuun päästä. Pakkoliikuntaa.
Ja ajattelin muuten huomennakin tulla töihin pyörällä.
