Heti alkuun varoitus; tästä tulee maraton-postaus.
Hääaamuna olin jännitynyt, mutta iloinen. Tunnelma oli odottavan jännittynyt. Yksi kaasoistani oli lupautunut hakemaan mun kimpun ja tuomaan sen mulle kotiin. Kun näin ikkunasta vilaukselta kyseisen kaason, mahanpohjassa muljahti "voi, nyt mä saan mun ihanan kimpun".
Vaan kohta muljahti kauhusta, kun kaaso tuli sisään sanoen "älä nyt saa paniikkia, mutta sä et saa sun kimppua". Kukkakaupassa oli sanottu, että mun valkoiset ruusut oli menny yön aikana pilalle eikä niitä ole enempää. Ja sielä he olivat alkaneet väkertää kimppua luonnonvalkoisista ruusuista. Luonnonvalkoisista!!?!!!
Ja mä kun ainakin kolmesti olin painottanut, että niiden pitää olla valkoisia!! Koska mun puku on valkoinen, näyttäis luonnonvalkoiset keltasilta pukua vasten.
Ja olivat käskeneet kysyä multa, sopisko että tehään vieheet neilikoista. Neilikoista? Ei, ei todellakaan neilikoista. Meidän häissä ei ole, eikä tule olemaan neilikoita.
Vieheet sai mun puolesta olla luonnonvalkosia ruusuja, mutta mun kimpun pitäis olla valkonen.
Noh, puhelimessa sanoivat sitten että ovat hakeneet valkosia ruusuja toisesta liikkeestä ja tekevät siitä kimpun. Ja tuovat sen itse meille kotiin. Vihaisena, pettyneenä ja itkuisena jäin odottelemaan kimppuani ja koitin rauhoittua loppukampauksen ajaksi.
Tässä vaiheessa kimppukatastrofia seurasi uusi vastoinkäyminen: Juhlapaikalta sähköt poikki. Eikä tietoa milloin saadaan takaisin. Että mitä? Mulla ei oo kimppu, meidän häissä ei tarjoilla lämmintä ruokaa, meidän häissä ei tanssita, meidän häissä ei kuunnella musiikkia, meidän häissä ei oo valoja, ei mitään?!?!?!
Uusi itku ja hermoromahdus.
Kaasot otti puhelua bestmaneille, ja he yhdessä sulhon ja juhlapaikan talonmiehen kanssa hoitivat juhlapaikalle varasähköä.. agrigaatin (vai miten se kirjotetaan), että pitopalvelu saisi alkaa ruuan laittoon. Huh. Kiitos maaseutu, tuppukylä ja maajussit, puolessa tunnissa oli sähköt!
Ja kyllä Fortum sai myös ne omat sähkönsä toimimaan hyvissä ajoin. Loppu hyvin kaikki hyvin siis tässä asiassa.
Käly meikkaili mua, kun kukkakaupasta tultiin tuomaan vieheitä ja mun kimppua. En mennyt itse ovelle, sillä en halunnut nähdä tätä kimpuntekijää. Olin niin vihainen ja pettynyt. Ja kohta vasta olinkin. Kaaso toi kimpun näytille ja totes etten mä voi sitä ottaa. Se oli luonnonvalkoisista tehty, ei valkoisista, joita "olivat hakeneet toisesta liikkeestä". Pukua vasten ne näyttivät ihan keltaisilta. Väitti, ettei sen valkosempia ruusuja oo olemassakaan... Muuten kimppu oli tehty juuri niin kuin piti, mutta en vain voinut ottaa keltaista kimppua. Vieheet oli ok.
Sanoin, että voin ottaa sen heittokimpuksi, mutta en kävele sen kanssa alttarille. Yritettiin kysyä, onko mitään valkoista kukkaa. Ei ole, ei ainakaan tarpeeksi. Huoh! No entä toisella teemavärillä, pinkillä? Saisiko pinkin kimpun? Ei, ei saa. Vaaleenpunasta olis. Joo hei, ei vaaleenpunasta. Eli kukkakauppa ei voinut tarjota mitään tilalle, mikä olisi teemaväreihin sopinut. Niin tää nainen lähti keltasen kimpun kanssa ja oli vielä lähtiessään todennut kaasolle reilusti suurinpiirtein näin "eipä käy kateeksi sun hommaas, ite en ainakaa ala kaasoksi enää koskaan".. Excuse me? Itse olivat mokanneet mutta alkaa "valittaan" mun käytöksestä? Jep.
Yksi kaasoista sitten otti puhelun toiseen kukkakauppaan. Ja lähti sinne tekemään uutta kimppua mulle. Sielä oli muutama pinkki ruusu, ja niistä väkersivät mulle kimpun. Pienihän siitä tuli, ja soittivat jos laitettais hopeaa organzaa lisäksi, että tulis isompi. Suostuin.
Viimein kimppu saapui kotiin, mutta ei vieläkään hymy irronnut. Mä tyhmä en ollut tajunnut, että se organza tulisi pilvimäisesti reunoille. Yh, näytti ihan ysäriltä. Hetken tuskailin, kunnes otin sakset käteen ja leikkasin organzan pois. Nyt mulla oli pinkki kimppu, pieni tosin, mutta edes teemavärien mukainen. Pakko kelvata.
Tän tyylinen kimppu mulle siis piti tulla, mutta valkoisilla ruusuilla sekä koristeeksi harmaa satiininauha varteen, hopeaksi maalatut lehdet ja ruusujen sekaan timantteja.
Mutta lopulta kimppuni oli tälläinen:
 |
Huono kuva, kun ei lähikuvaa kimpusta ole. Eikä ees haittaa ettei ole.
Väri oli pinkimpi kuin kuvassa. |
Ei siis ihan sitä mitä piti. Tai ei kyllä sinnepäinkään. Mutta ei se nyt maailmaa kaatanut. Vaikka edelleen harmittaa. Etenkin kun luen, miten muut "rakastuivat kimppuunsa".. Niin munkin piti.. Itku meinaa tulla jos oikein ajattelee. Ainutlaatuinen päivä, ja yks iso osa ulkoasua meni toisin kuin suunnitteli :(
Ymmärrän kyllä että kukkien kanssa voi käydä huonosti. Mutta mun mielestäni liike toimi monessa asiassa väärin ja hyvin epäammattimaisesti:
1. Jos kerran ruusut oli yön aikana pilaantuneet, miksei he soittaneet siitä heti? Miksi kysymättä oli jo alettu värkätä väärän väristä kimppua tilalle?
2. Sanoivat kaasolle että valkoset ruusut menee helposti pilalle, ja olivat ihmetelleet miks mä semmosia ees tilasin. KRÖHÖM? Miksei mulle sit sanottu, että niin käy helposti? Sanottiin vain, että jos haluan vitivalkoisia ruusuja, niin ne on sit pienempiä kuin luonnonvalkoiset ruusut. Ja jos ne kerran helposti pilaantuu, miksei niitä ollut varattu kaiken varalta enemmän kuin kimppuun tarvittiin?
3. Hääpäivänä sanoi ettei valkoisempia ruusuja oo olemassakaan. Miksi mulle sitten jo monta viikkoa sitten luvattiin vitivalkoisia ruusuja???
4. Liike valehteli. Toisessa liikkeessä, siis tässä mistä lopullinen kimppuni tuli, käytäessä kävi ilmi, ettei heiltä oltu ees haettu mitään ruusuja. Yrittivät väittää, että heidän kimppunsa on tehty valkoisimmista ruusuista mitä saa. Huhhuh! Eivät vissiin oo oppineet, että valheesta jää aina kiinni?
Huh, jokohan tuli tarpeeksi vuodatettua? :D
Lopuksi haluan vielä kiittää toista paikallista liikettä, joka kahden muun morsiamen lisäksi väkersivät vielä äkkiseltään mullekin kimpun. Onneksi ehtivät ja suostuivat, muuten mulla ei olis ollut kimppua ollenkaan.
Ja suurin kiitos menee kaasoille, jotka hoitivat asiaa parhaalla mahdollisella tavalla, ja joiden ansiosta pysyin jotenkin järjissäni näiden tapahtumien ajan. Ootte parhaita ♥
