"Mennään naimisiin, MUTTA sillä ehdolla että..."

En osaa jatkaa otsikon lausetta. En sitten millään vaikka miten yritän. 

Tai okei, jos jotain niin loppu menisi näin "ehtoja ei ole". 

Kuitenkin n.20% aviopareista on mun kanssa asiasta eri mieltä. Avioehto tuntuu

mielestäni yleistyvän kovaa vauhtia. Samoin kuin lyhyet avioliitot, nopeat erot ja ihmiset, jotka

vannovat ikuista rakkausta usemmallekin ihmiselle elämänsä aikana sanomalla tahdon. Näin siis 

mun näkökulmasta.

Blogissani olleeseen avioehtokysymykseen vastasi 12 rohkeaa morsianta(sulhoa?).

8 heistä Tahtoo ilman ehtoja, 2 ei vielä tiennyt mihin ratkaisuun päätyvät, ja 2 kertoi hankkivansa ehdon molempien osapuolten tahdosta. Eli jos oikein laskin, tässäkin pätee tuo sama n.20% jotka ehdot sopivat. 

Googletin faktoja, jotta olis jotain perusteita esittää tästä asiasta oma mielipiteeni. Joka on siis vain mun mielipide, eikä toivottavasti loukkaa ketään toisin ajattelevaa. Jokainen tehköön, 

kuinka parhaaksi näkee.

Avioehtosopimuksella voidaan määrätä omaisuudesta, joka aviopuolisolla on avioehtosopimusta tehtäessä sekä omaisuudesta, jonka aviopuoliso saa myöhemmin avioehtosopimuksen voimassaoloaikana. Avioehtosopimuksella voidaan sulkea myös perintönä tai testamentilla saatu tai saatava omaisuus avio-oikeuden ulkopuolelle. 

 

1. kummallakaan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään toisen aviopuolison omaisuuteen (avio-oikeuden täydellisesti poissulkeva avioehtosopimus)

2. kummallakaan aviopuolisolla ei ole ei ole avio-oikeutta tiettyyn toisen puolison omaisuuteen (osittainen avioehtosopimus)

3. toisella aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään toisen aviopuolison omaisuuteen (yksipuolinen täydellisesti poissulkeva avioehtosopimus)

4. aviopuolisolla ei ole ei ole avio-oikeutta tiettyyn toisen puolison omaisuuteen (yksipuolinen osittainen avioehtosopimus)

Avioehtosopimuksen tekemistä kannattaa siis esimerkiksi harkita, jos:

• olet perinyt tai perit tulevaisuudessa jotain arvokkaampaa omaisuutta
• olet saanut lahjaksi rahaa, osakehuoneiston, kesämökin tms.
• olet menossa uudelleen naimisiin jne.

 

 Hmm. Mä en henkilökohtaisesti vain ymmärrä mikä järki on mennä naimisiin, jos haluaa 

avioehdon, tai tuntee sellaiseen tarvetta. Miksi tuleva ero pitää suunnitella etukäteen?

Mä oon ite niin vanhanaikanen, etten voisi mennä naimisiin jos tuntuisi että se ero sieltä 

kuitenkin ehkä joskus tulee. Onneksi mieheni on samalla linjalla.
Me mennään naimisiin, tavoitteena säilyä avioparina niin kauan kun henki kulkee

 ja sydän lyö. Molemmilla on ajatuksena, että yhdessä tehdään liitomme eteen työtä ja yhdessä

se saadaan kestämään. En pystyisi sanoa toiselle tahdon, jos samalla miettisin

haluankohan olla tuon ihmisen kanssa muka loppuelämäni? Tai toisinpäin, miettisin haluaako mies elää minun kanssani?

 Luulin jo ymmärtäväni, että siinä tilanteessa avioehto on järkevä ratkaisu, jos toinen on huomattavasti 

varakkaampi kuin toinen puoliso. Mutta ei. Miksi menisit naimisiin ihmisen kanssa, jos sun pitäis 

pelätä että hän onkin sun rahojen perässä? Ei. Naimisiin menemien on elämän tärkeimpiä 

asioita, ja kyllä sen solmiminen vaatii ehdotonta luottamista ja aitoa rakkautta toista 

kohtaan.

Ero voi kuitenkin tulla, kelle tahansa. Mutta miksi se pitää suunnitella ja sopia etukäteen?

Meidän mielestä avioliitto on yhteinen asia, ja avioliiton päättyminen yhteinen 

epäonnistuminen. Jos asiat vain ei millään luista, ongelmat on liian suuria ja ero on ainoa

järkevä ratkaisu, tarvitaanko siihen avioehtoa? 

Mietin yleisimpiä syitä, miksi ihmiset päätyy eroon.. Mieleeni tuli ensimmäisenä pettäminen, 

päihdeongelmat, perheväkivalta ja ns. tunteiden kuihtuminen. Eron syitähän on monia, jokaisella omansa.Mutta miksi ihmeessä erotilanteessa tarvitaan ehtoja? Jos mieheni mua joskus pettäisi, pahoinpitelisi tai vain ilmoittaisi ettei rakastakkaan enää (mikä tosin on erittäin epätodennäköistä, ehkä kuulostaa itsekkäältä mutta mä nyt vain satun luottamaan mieheeni ja rakastan häntä ja tiedän että se on molemminpuolista), niin miksi ihmeessä mun pitäis alkaa tappelemaan omaisuudesta? 

Miksi haluaisin mieheni tavaroita tai omaisuutta itselleni erossa? Mitä tekisin tavaroilla, 

jotka muistuttavat kamalista asioista ja avioliiton päättymisestä? 

Eiköhän ne asiat muista ilman niitäkin. Ja mikä into mulla ois alkaa tekemään riitaa mieheni 

kanssa siitä kuka nyt juuri minkäkin tavaran saa. Tiedän että me molemmat ollaan sen 

verran aikuisia ja rauhaa rakastavia tyyppejä, ettei kummallakaan riittäisi halu eikä

itsetunto toisen kiusaamiseen erotilanteessa.

Talot ja mökit on se asia, mistä varmaan suurin ongelma muodostuu erotilanteessa. Kuka saa jäädä asumaan perheen yhteiseen kotiin? Kuinka mökin kanssa tehdään? 

Mutta silti meidän ajatusmaailmaan ei mahdu, miksi nämäkin jo jaettaisiin valmiiksi..

Mä tuun ihan surulliseksi kun ajattelenkin että mies olisi vaatinut avioehtoa. 

Onneksi oon löytänyt miehen, joka ajattelee niin samoin. Meille molemmille avioliitto on pyhä asia (enkä nyt tarkoita niinkään kirkollisessa mielessä pyhää) eikä se ole mikään kokeiluasia.

Naimisiin ei voi mennä asenteella, että katsotaan, tuleeko siitä mitään. Ja jos ei tule niin erotaan sitten. 

Avioliitto solmitaan joskus niin heppoisin perustein, avioero ei ole enää mikään tabu. Se on arkea, jonka moni pari kokee vuoden aikana. Ja mielestäni myös eroon päädytään liian helpoin 

perustein joissain tapauksissa.

Miksi liiton eteen ei tehdä työtä? Miksi on niin vaikea ajatella niitä sanoja, mitkä on toisilleen luvannut?

Miksi niistä sanoista ei pidetä kiinni? Ihan kuin avioliitto olis joku road trip jolle lähdetään hirmu suurin odotuksin ja vaaleanpunaisin haavekuvin, ja palataan sitten takaisin lähtöviivalle kun alkaa maisemat tuntua harmaalta. 

Elämää ei voi ennustaa. Mitä vain voi tapahtua, kelle tahansa. 

Mutta elämää eletään tässä ja nyt. Minä ja sulho eletään juuri nyt sitä elämää, missä

meidän on hyvä olla. Rakastamme toisiamme, myös sen välillä niin tylsän ja harmaan arjen keskellä. Emme voi tietää mitä meissä tai elämässä tulee tapahtumaan, mutta luotamme siihen että rakkaus kestää

ja me yhdessä saamme tulevan liittomme kestämään sinne viimeisille elinpäiville asti.

Emme tunne mitään tarvetta ajatella asiaa toisin, emme tunne tarvetta suunnitella ikäviä asioita tapahtuvaksi. Emme edes varmuuden vuoksi. Meidän on hyvä olla näin, ilman eron niin "helpoksi" tekeviä, lipaston laatikossa kummittelevia ehtoja. 

K ♥ M 

ps. Toivon todella, ettei kukaan tästä loukkaannu. Ja että rohkeasti kertoisitte oman mielipiteenne asiasta. Miksi te ette halua avioehtoa? Tai miksi päädyitte siihen? Toivon myös, ettei tästä asiasta aleta kiistelemään, vain asiallista keskustelua :) Sillä emmehän me kukaan ole toistemme päätöksiä tuomitsemaan, korkeintaan ilmaisemaan oman mielipiteemme. 

Peace & Love, eiks ni ;)