Parempi elämä + kimppura

Mähän oon tehnyt tässä neljän viikon aikana elämäntapamuutoksia, suuria sellaisia. 

Yrittänyt lopettaa tupakanpolton, personal trainerin avulla aloittanut liikunnallisen elämäntavan uudelleen, sekä  pyrkinyt muuttamaan ruokailutottumuksia terveellisemmiksi. 

Mutta miten oon sitten onnistunut? 

Huomenna aamulla tulee kuluneeksi 4viikkoa, kun poltin sen viimeisen tupakin. No, viimeinen se ei ollut. 6.päivänä otin parit savut mieheltä. Sen jälkeen se kuusi päivää kestänyt uhmaikäistäkin alhaisempi käytös loppui. Toissalauantaina olin viihteellä, ja annoin luvan ottaa ilon irti kunnolla. Poltin siis aika paljon :D Mutta ihme kyllä, se jäi siihen. Seuraavana aamuna ei tarvinnut yhtäkään savua, eikä oikeastaan ees tehnyt mieli. Mutta tuntuu järjettömältä, etten oo oikeasti neljään viikkoon polttanut yhtäkään kokonaista selvinpäin. Minä??!! Kuka olis uskonut, en mä ainakaan! Joka päivä tulee hetkiä, kun tekisi mieli mennä sauhulle. Mutta se on lähinnä sellainen "oispa hauska käydä tupakilla" sen sijaan että pyörisin tuskastuneena ympäri kotia ja hermoilisin. Vähän samaan tyyliin kuin "oispa kiva ottaa yks saunakalja, mutta en voi kun meen töihin". Maailma ei kaadu siihen että jää tästä paitsi, vaikka mieli tekisikin. Oon aika pirun ylpee itsestäni.

Ihaninta tässä on se, että tiedän miten lapset nauttii kun äiti ei haise. 

Toivottavasti kesälläkin oon vielä savuton, vaikka sitten ihan kokonaankin :)

Eikai täs oikesti enää kehtaa repsahtaakaan :D

Liikuntakalenterin sain pt:ltä. Sitä on takana nyt 3vk. Tuloksia on, mutta ne eivät näy. Turposin tupakoimattomuuden vuoksi neljä kiloa. HYI! Nestettä kertyi eikä kroppa toimi niin ku pitäis. Mutta pikkuhiljaa alkaa helpottaa, kun kroppakin tajuaa että ei sitä nikotiinia enää oikesti tarvi. Noista neljästä kilosta on nyt lähtenyt 1,5kiloa, joten eikö se tästä :)

Tulokset huomaa kuitenkin lihaksia jännittämällä, huomattavasti enempi sielä on jotain jykevämpää kuin läski :D Ja mikä parasta, lättäperse alkaa vihdoin saada muotoja, pikkuhiljaa. Pian mua ei voida kutsua enää paistinpannuperseeksi ;) 

Liikunta on tuonut myös hirmusesti hyvää mieltä. Niin kuin se on aina tehnyt. Tiedä sitten miksi laiskistuin vuosi sitten ja lähes kaikki liikunta vain jäi.

ps. kahvakuulat on mun uusin rakkaus ♥

Ruuan suhteen oon ottanut ison harppauksen. Ruokavalio ei koostu enää karkeista ja leivästä, niinkuin se pääosin koostui ennemmin. Yövuorossa makeanhimo tosin iskee joka kerta, mutta paljon oon petrannut. Oon käyttäny kiloklubi.fi -palvelua, jossa merkkaan syömiset ylös. En niinkään kalorien vuoksi, vaan sieltä näkee kätevästi että ruokavaliossa on tarpeeksi kuituja, kasviksia jne. Se on helpottanut paljon käsittämään omaa syömistä, ja muuttamaan niitä tottumuksia parempaan. Sielä voi myös kirjata liikunnat ylös, jolloin on helppo seurata myös miten paljon kuluttaa syötyyn ruokaan nähden. Kätevää :)

Mutta oon myös antanu itseni herkutella, niin kuin esim. torstaina söin pari palaa mokkapaloja :D Eihän täs kuitenkaa oo tarkotus elämästä kärsimystä tehä ;)

Vielä ei ulkoisesti näy paljonkaan muutoksia, mutta meneepä ees farkun napit kiinni. Halleluja :) 

Ehkä suurin huono puoli tässä on se, etten oikesti oo ehtinyt ajatella paljokaan häitä. Johtuen ehkä siitä, etten todellakaan notku kotona ollessa koneella juuri lainkaan nykyään. Mikä on sekin tietysti vain positiivista. Ja kunhan nää muutokset nyt kunnolla sisäistää, niin riittää aikaa ajatella muutakin. 

Odotan silti joka päivä ensi kesää ja toivon että se olisi jo! Ja jahka nää tupakkakilot lähtee kokonaan, niin varaan aikaa sovitukseen. Mä tahon mun puvun päälle taas :D

Mutta jos jotain häihin liittyvää kuitenkin. Oon päättänyt tulevan kimpun.

En tosin piirun tarkkaan, mutta kukkakaupan kanssa sitten sovitaan niistä yksityiskohdista, mikä kukka tulee jne kun sen aika on. Mutta kimppuni tulee olemaan jotain näiden kahden väliltä :)