Kimppu kenkien mukaan?

Nyt kun päästiin taas kunnolla häämietinnän makuun, niin jatketaanpas vielä vähän tälle yölle.

Tuli nimittäin mieleen, että jos ne tilaamani Iron Fistin ihanuudet on sopivat, ottaisinko sittenkin hääkimppuni kenkien mukaan?

Kengissähän on siis ruusuja, ja kengät ovat mustavalkoiset.

Aiemmin ajattelin, että haluan ehdottomast kimppuuni valkoisia liljoja.

Mutta jos kutenkin päätyisin valkoisiin ja mustiin ruusuihin, menisi aika hyvin yksiin kenkien kans vai mitä? ;)

Eli ehkä jotain tällaista?

Alarivin kimput miellyttä silmää aika paljon :P

Mutta mitäs jos ei mustia ruusuja olekaan saatavilla? Kelpaisiko sitten pelkistä valkoisista ruusuista tehty kimppu mustilla koristuksilla?

Tähän tapaan:

EIpäs ole lainkaan pahoja nämäkään ;)

Mietin kuitekin, meneekö koko look liian mustavalkoiseksi? Joten pitäisikö kimppuun hakea väriä myös kenkien pinkistä sisäpohjasta?

Ainakin yhdestä asiasta oon varma, eli kimppuun ei tule kaikkia kolmen värisiä kukkia. Se tuntuisi itselle jotenkin jo sekamelskalta. Ehkä kimppu voisi olla mustavalkoinen, ja varressa vaikka pinkkiä nauhaa?

Vai mitä ootte mieltä? Heräskö ideoita? 

Ois se kyl aika kiva yksityiskohtakuvissa, kun kengät ja kimppu mätsäis nätisti yhteen ;)

Voehan nenä kun on kallis maku!

Piriririririririiii, järki valittaa kun syrän tahtoo!

Mä nimittäin oon saanut selvän vision meidän vieraspöytien koristelusta. Ja se ei oo halpa visio se.

Nimittäin, mä haluan pöytään PALJON timangia.
Pöydän molempiin päihin läpinäkyviin lasisiin kynttiläkippoihin pinkit kellukynttilät.
Ja sitten se kallis osuus. Nimittäin jokaisen pöydän keskellä haluaisin kaksi keskenään erikokoista kynttilänjalkaa, joihin menisi siis pinkit pöytäkynttilät. Eli tälläiset:

Ois niiiiin kauniit!
Ja joku ehkä huomaskin, että kattaukseen ei tulisi kukkia.
Mä en vaan oo oikein kukkaihmisiä, ja jotenkin tuntuu et tää ois enempi meitä. Tai no, ainakin enempi mua :D Mut empä usko et sulhokaan kukkien perään itkis.

Mä sit koitin vähän paintin avulla hahmotella meidän pöytiä. Ja nyt on pakko pyytää; antakee anteeks, en osaa piirtää enkä varsinkaan paintilla :D Mut kyllä mä ainaki ite tästä saan hahmoteltua, mitä meidän kattaukset ois. Ja nän silmissäni kaiken aitona, kauniina, ylellisenä, blinginä.. Aaaaah ♥

Hei, mähän voisin oikesti alkaa tehä tätä työkseni, meinaan piirtämistä koneella.

Mitä mieltä ootte muu? Siis ideasta, ei mun taiteellisista epälahjakkuuksistan :D

Yöllisin terkuin, Vivaldi.

EDIT: Vivaldi tais ollakin säveltäjä? Ei taiteilija. Ehkä mä yritin tarkottaa Da Vinciä`?
Epälahjakkaana taiteiljana oon myös sivistymätön. Halleluja!

Tomorrow's sorrow

Postasin aiemmin Iron Fistin ihanuuksista, joita mielisin hääkengiksi. Mies tyrmäs niistä kengät, joissa oli niittejä tai pääkalloja. Kuulemma häissä ei semmosia, muuten kyllä vaikka kuinka paljon. Joten jäljelle jäi nämä kaunokaiset:

Meinasin jo silloin heti kättelyssä tilata nämä kengät sovitukseen, mutta kappas, ei ollutkaan enää tarjolla tuota mallia missä pinkki sisäpohja! Ja mies ei ymmärtänyt mitä väliä sisäpohjan värillä on.. Miehet...

Nyt selailin kuitenkin taas brandosin nettisivuille ja näitä ihanuuksia oli taas! Tilasin heti varooksi kahta kokoa sovitukseen.. Ensi viikkoa ootellessa :P Salaa mä kyllä ehkä toivon että eivät istuisi mun jalkaan. Niin rakkautta kun noi olis, niin piru että syövät kookkaan siivun budjettikakusta.. :)

Mutta aiemmin en suostu Iron Fisteistä luopumaan, ennen kuin ne on huonoksi todettu.

Miks mä silti luulen, että ne on täydelliset?;)

ps. mietin mitä tälle blogille tekisin. Sain selville että muutama varsin väärä silmäpari on eksynyt blogiini, enkä oikein asiasta tykkää.. :/ 

Pitäisköhän pistää salaiseksi? Kauhee vaiva vain siinäkin, eikä uusilla kanssamorsioillakaan sitten oisi enää pääsyä.. Vaikeaa. Mutta mun mielestä ihan kaikkien nyt ei tarvis meidän häiden yksityiskohdista tietää yhtään mitää :D

pps. suomensin noiden kenkien nimen ja ai kamala! Mut eihän nimi oo enne, kengissä ainakaan? :D

EDIT: huomasin, että tää oli mun 100. kirjoitus blogiin. Täytyy siis tietää hyvää nuo kengät, eiks nih? 

Niin paljoko sitä läskiä olikaa?

Eilen kävin siis tapaamassa personal traineria ensimmäistä kertaa. Oikein oli mukava naisihminen vastassa, onneksi. (jotenkaan en toivonut nuorta miestä niin kuin mulle ensin sanottiin, heh)

Ensin mittailtiin verenpaineet. Ne oli ihan ok, vähän koholla mutta mähän jännitin ihan hulluna :D Normaalisti paineet on melkeimpä liian alhaset. Joten nou hätä.

Seuraavaksi piti asettua kehonkoostumusmittaukseen. Sitten vasta jännittikin. Olin varautunut ihan surkeisiin tuloksiin, sillä tosiasiassahan reilun vuoden aikana en oo liikkunut juuri yhtään. Ja kerryttänyt jostain tosi rakastettavat 5kiloa lisää elopainoa. 

Mutta saimpas kerrankin yllättyä positiivisesti :)

Rasvaprosentti: Lukeman pitäisi olla 21-32,9 %, ja kiloina 11,7-21,7 kg.

Itselläni lukema oli 25,4%. Eli hyvä :) Kiloina se on tässä kropassa 15,1 kg. (kuulostaapa kamalalta kiloina:D )

Lihasmassa: Lihasta mulla oli pikkasen yli keskiarvon, eli 42kg. Tää oli se suurin ihmetys, millä mulla on tavallista enempi lihasta, kun en oo ees liikkunut? :D Noh, ei haittaa yhtään, hyvä tietää että jossain sitä lihasta on vaikkei se missään näykkään.. 

Sisäelimiä ympäröivä rasva: Muistaakseni tässä lukema pitäisi olla 2-3, saattoi olla vähänenemmänkin. Mulla lukema oli 1. Heti tuli kommenttia "tämän alle sen ei sitten saa laskea, muuten ei oo mitään suojakerrosta sisäelimillä". Ja mä tietty hätäännyin että perhana, hetikö joku maksa posahtaa jos kaadun lujempaa? Mut kuulemma ei mitään hätää, kun en ole alipainoinen. 

No, ainakaan diabetes-riski ei oo korkeella tolla viskeraalisella lukemalla.

Painoindeksi: 22,3. Ja oon kuulemma reilun puolen kilon päässä ideaalipainostani. No, ehkä niin, mutta silti oon eri mieltä. Kun oon painanut sen 4-5kiloa nykyistä vähemmän, on oloni ollut parhain. Mut kuulemma on silti vielä tervettä pudottaa pari kiloa. 5 on hänen mielestään jo liikaa... Josko sit vaa reenais läskin lihakseks? :D

Kehon ikä: 19 vuotta. Ja voi tätä tuuletuksen määrää :D Ilmeisesti ilo tästä nuorensi jo kasvojakin, kun mulla tänään kysyttiin kaupan kassalla paperit ;) 

 Kestävyyskunto: Tehtiin pyörätestillä. Poljin samaa nopeutta tasaisin väliajoin lisääntyvällä vastuksella. Testi päättyy kun syke menee maksimitasolle, kuitenkin viimeistään 20min polkemisen jälkeen. Itselläni maksimisyke tuli vastaan jo 11min kohdalla, joten kestävyyskunto (tervakeuhkoineen ja flunssan kanssa) ei järin hyvä ollut. Tulos oli "keskiverto". Olisi voinut olla toki myös hyvä, 

 kiitettävä tai erinomainenkin. Mutta ei tällä kunnolla :D

Tiesittekö muuten että aikusen luut painaa vain muutaman hassun kilon? Mulla luut painaa 2,2kg yhteensä. Järkyttävää :D Kauhistelinkin personal trainerille että miten voikin olla niin kevyet, niin hän sanoi et joo ne on, ja ihmisten on turha käyttää ilmasua "mulla on niin painavat luut" sillä aikusella raavaalla miehelläkään ne eivät kuulemma paljon tuon enempää paina. Haha, kuka tunnustaa käyttäneensä "painavat luut/isot luut" -sanontaa? :D 

 Seuraava tapaaminen meillä on ensi viikon keskiviikkona. Silloin tehdään lihaskuntotestit, hän opettaa mulle kahvakuulailun sekä antaa mulle liikuntaohjelman jota mun tulisi noudattaa se n.3 kuukautta ennen viimeistä tapaamista :) Niin kivaa!

Pikahehkutus!

Kerron huomenna lisää personal trainer -käynnistä, mutta ihan pakkopakko hehkuttaa...

Nimittäin, mä oon 25v mutta mun kehon ikä on...

19 vuotta!!!!!!!!!!!!!!

Ahahahahahhahaaa mä niin oon hykerrelly itteeni tänään..

Mieskin nauro et aika teini, pitää katella vanhempi akka :D

Ai juma mä oon tyytyväinen, mutta huomenna tosiaan lisää :)

Suukkoja!

Aamulla oli heti sellanen olo, että kumpa pääsis jo pussaan sulhoa hääpäivänä!

Liekö taas vähän sulhoa ikävä kun sunnuntaina viimeksi nähtiin :) 

 Vielä 9kk 3vk ja 3pv ennenkö ollaan alttarilla suuteloimassa. Just mies sano eilen puhelimes et eihän se oo ku yks raskausajan mittanen odotus. Lohdullista :D

Swarowskin kimallusta :)

Tänään oliki sopiva pieni hetkiä työstää arvontapalkinto valmiiksi. Ehkä siis jopa ylihuomenna liina päätyy tulevan morsion huomaan :)

On niin harmi, ettei kuvaan pysty vangitsemaan sitä säihkettä, mitä nuo kristallit saa aikaa valon osuessa niihin. Harakka täälä itsekin kuolaa :P

Huomenna se alkaa!

Sain eilen viimein soiton personal trainerilta. Ja huomenna on ensimmäinen tapaaminen. Jännittää!

Matka kohti terveellisempää elämää alkakoon!

Vähän kyllä mietityttää, miten saan kaiken liikunnan mahtumaan arkeen, kun lasten kanssa päivät yksinään vietän. Mutta nyt vain pientä organisointia ja lastenhoidon delegointia kehiin niin eiköhän kaiken saa onnistumaan. Toivottavasti saan personal trainerilta hyviä vinkkejä miten soluttaa tämän arjen keskelle tarpeeksi liikuntaa! :D

Mihin sitten tarvitsen vinkkejä ja persuksille potkimista? 

Lihaskuntoahan tämä nainen voisi vallan hyvin harjottaa kotona.

Laiska vain ei saa aikaseksi. Ja kotijumppa vain on niin tylsää! Toivon että hän keksii mulle jotain tehokasta ja vähän erilaista reeniä kotioloihin, sillä päivästä toiseen mä en todellakaan jaksa vääntä sitä normaalia kyykkyä/punnerrusta/vatsoja jne.. Kahvakuulailu kiinnostaisi, josko siihen saisi hyvät kotiohjeet?

Salillakin voisin käydä pari kertaa viikossa, kun ottaa realistisesti huomioon ajan riittävyyden. 

Salille on meiltä yli 20km/suunta, joten en vain oo saanu aikaseksi sieläkään enää käydä, 

vaikka ennen kävin 3-4 kertaa viikossa... Silloin tosin arki oli hyvin erilaista kuin
nykyään, ja vuorokaudessa enemmän tunteja :D Mutta salille, jossa käyn, voi ottaa onneksi lapset hyvin mukaan, siellä on heille oma leikkinurkkaus virikkeineen, ja salilla käy päivisin hyvin vähän ihmisiä. Illat on ruuhka-aikaa, jolloin me emme sinne lasten kanssa mene ;) 

 Lenkkeily ja muu kestävyyskuntoa kohottava reeni, esim. ohjatut tunnit?

Tämä on se oikeasti haastavin paikka arjessani. Poikien kanssa et voi lähteä kävelylenkille oman kunnon kohotus mielessä. Rattaissa eivät noin isot enää istu, joten kävellen vauhti on sama kuin nuoremmalla 3vuotiaalla :) 

Pyörälenkille voimme hyvin lähteä, mutta vauhti on silloin 5-vuotiaan mukaan, samoin kuin lenkin pituus. Siinä ei vielä juurikaan kunto itsellä kasva.

Ohjattuja jumppia on suhteellisen hyvin jopa täällä tuppukylässä, mutta tarjonnasta puuttuu paljolti itseä kiinnostavat tunnit, ja ne jotka kiinnostaisivat, on ryhmät jo täynnä.  

Suurin vaikeus tässä on siis se, että mihin laitan lapset että pääsen liikkumaan yksin?
Miehen työ on mitä on, joten hänen varaan en paljon pysty laskemaan. Omat vanhempani sekä miehen vanhemmat tekevät töitä, eli heitäkään en viitsi liian usein "rasittaa" työpäiviensä jälkeen näiden kahden villivekaran kanssa :)

Tähän kysymykseen voi olla personal trainerinkin vaikea vastata, mutta toivon että yhdessä löydettäisiin jokin ratkaisu jonka pystyisin läheisten avulla jopa toteuttamaan. 

 Joten saas nähä, mitä nämä tapaamiset tuo tullessaan. Huominen ainakin oikeasti pelottaa, sillä edessä on kehon kuntokartoitus sekä kehonkoostumusmittaus. Hyi että sentään :D

(kuvat googlen kuvahaulla)

Arvonta suoritettu!

Arvat laatikkoon: 

Pikkumies arpoo (isompi pikkumies toimi virallisena valvojana):

Ja arvonnan voittaja on:

Onnea JENNA KATARIINA! :)

Laitatko yhteystietosi mulle sähköpostilla osoitteeseen kqisq@suomi24.fi.

Kerro, millä kirjaimella haluat liinan, sekä nimesi ja osoitteesi niin saan liinan valmistuttua laittaa sen tulemaan :)

Harmi etten voi jokaiselle liinaa tehdä, mutta iso kiitos kaikille jotka arvontaan osallistuitte :)

Päätös tästä siirtynee sulholle?

Jep, jep. Mulla on ongelma. Isolla O:lla. 

Ongelman nimi on häämarssit. Voi apua! Millä niistä voi yhtäkään valita, kun ei pysty yhtäkään kuuntelemaan? Oon yrittänyt ja monesti oonkin, mutta kun ei tule mitään.

Jaa miksi ei tule? No, koska mä alan heti itkemään kun marssin ensitahdit alkaa soida :D 

Silmiin nousee mielikuva hetkestä, joilloin kirkon ovet aukee, minä ikuinenpieni-isintyttö astelen isäni käsikynkässä kohti unelmieni sulhoa joka todennäköisesti odottaa mua itsekin liikuttuneena ja hymy huulilla..kaikki läheiset penkeissä ympärillä.. ja itku on taattu. On pakko painaa siis stop-nappulaa samantien. Mä en voi käsittää millä ikinä voin muka valita kirkossa soitettavat marssit kun en tiedä miltä ne kuulostaa?! 

Ois ihan kiva ettei näyttäis tältä kun on
päässyt alttarille asti :D
Kuva googlesta.

 Siirränkö siis päätösvastuun tästä täysin sulhaselle? Vai olisiko kuitenkin viisainta vain yrittää joka päivä kuunnella niitä, pikkuhiljaa eteenpäin? Jos sitten onnistuis olla itkemättä kun hääpäivä koittaa?

Mähän nimittäin itken marssin soidessa jopa silloin kun katson hääohjelmia, joista pari ei edes kosketa mua mitenkään. Jotenkin vain se hetki, kun marssi soi ja pari on pian siinä, toistensa vierellä alttarilla, se vain koskettaa. Itkin ekan kerran tätä jo 8-vuotiaana, serkkuni häissä. Uskomatonta. Ja näin omien häiden kohdalla varsin ärsyttävääkin :)

Onko kukaan muu näiden marssien kanssa yhtä itkuherkkä? :D

ps. Arvonta on päättynyt. Arvon voittajan huomenna pienten käsien avustamana :)

Suorastaan uskomattoman ihanaa!

Reissu lasten kanssa teki hyvää, samoin perjantainen (tätä nykyä harvinainen) parisuhdeilta. Haikein mielin lähdin kuitenkin taas yövuoroon lauantai-illalla, mutta mitäs sitten paljastuikaan kun istuin rauhassa koneen ääreen monen päivän tauon jälkeen? 

TITTIDITIII!!! Mä olin voittanut arvonnassa!
Niin uskomatonta, niin ihanaa!!!:) 

Kyseessä on siis tämä Tanjan blogissa ollut ihana arvonta! Oon niin tajuttoman innoissani ettei mitään rajaa. Laitoinkin nyt heti viestiä menemään, vaikka Tanja ehtikin jo matkalleen. Mutta ei se mitään, kyllä mä maltan oottaa, kun kerran jotain näin huikeaa voitin! :) 

Saas nähdä mitä ihanaa gTIE:n kautta vielä saankaan :P

Mä en kyllä käsitä. Mä en vain voita mitään, koskaan. Miten siis arpaonni voi suosia mua, ja vielä näin upeassa arvonnassa? Aaaaaah ♥

Mä oon niin kiitollinen tän arvonnan mahdollistaineille naisille, kiitos! 

Ja saampas huomenna näpäyttää sulhoa, ettei tää hääbloggailu nyt mitään hömppätouhua ole, niin kuin joskus mulle naureskelee, NIH! ;)

Mutta jos jotain hääsuunnitelmista. Olin siis kyläilemässä kahden eri kaason luona. Toisen heistä kanssa kokeilimme saippuan valmistusta. Ja kyllähän se onnistui, ja kauniimmat yksilöt saadaan hiottua sitten joskus ajan kanssa. Mutta siis, meidän vieraslahjat on saatu nyt varmistettua. Mitään rasioita ei tulekaan, vaikka kovasti niin ennemmin luulin. Päädyttin sit kuitenkin hopeisiin organzapussukoihin, jotka itse ompelen, ja ne solmitaan mustalla satiininauhalla. Pussukan sisään tulee yksi Pukka Love -teepussi, sekä meidän itse valmistama valkoinen saippuapala. Yksityiskohtia näihin vielä tietenkin hiotaan, mutta onhan ainakin jotain taas päätetty. 

Tai no minä päätin, sulho naureskeli että muut tarjoilee karkkia häissään ja me annetaan saippua tyyliin "mees pesulle siitä".. :D No, jos tuo karkittomuus sulhoa häiritsee niin mahtuuhan pussukkaan vielä jokin kiva pieni karkkikin :P

Ainiin, tilasin jokin aika sitten tuota teetä, ja ne pussukat oli just niin söpöjä kuin odotinkin. Tajusin vain juuri että sielä ne pussukat on häärompekaapissa ja oon täysin unohtanut maistaa kyseistä teetä! Hups.. Tämä asia täytynee korjata pikimmiten huomenna. 

Ps. muistakaahan myös blogini arvonta, johon pääset tästä. Arvonta päättyy sunnuntaina klo 21.00, ja voittajan paljastan sitten maanantain puolella :)

Väriä silmiin

Mä oon pitkän aikaa jemmannut kauniita silmämeikkikuvia googlen kuvahaun kautta koneen muistiin. Voisin jakaa niistä osan myös teidän kanssa :)

Itse haluan että häämeikkini painottuu silmiin, sillä huulipunan tai kiillon kanssa en vaan osaa olla. En sitten kuinkaan päin. Mut ehkä jotain pientä kiiltoo niihinkin sit tarvis, ettei huulet ihan huku.. Vai tarviiko? No ei ainakaan mitään kovin näkyvää.

Värikkäät silmämeikit on ihan huippukauniita. Mutta jotenkin tuntuu, ettei ne ehkä mun silmiin kovin hyvin istu. Kokeilemalla sekin tosin selviää sitten keväällä :) Nyt kuitenkin uskon että värit tulee olemaan jotain ruskean, mustan, harmaan ja valkoisen kaltaista. 

Meinaako joku rohkaistua käyttämään värejä näyttävästi hääpäivän meikissä? :)

ps. Blogi pitää hiljaisuutta nyt muutaman päivän. Lähdemme huomenna lasten kanssa kyläilemään ystävien luo. Pakoon yksinäisyyttä ja miehenikävää :) Joten palataan astialle todennäkösesti lauantai-iltana, kun työt taas kutsuvat. Perjantain pyhitän parisuhteelle ♥

Missä mun muruni on?

Tämä ei ole hyvänmielen postaus. 

Mutta josko tämä saisi lukijansa muistamaan, miten paljon arjen tavallisia asioita kannattaa arvostaa!

Tämä morsian on nimittäin ollut viime aikoina ihan liian paljon erossa sulhostaan. Ja ihan liian paljon tulen vielä seuraavina viikkoina olemaan erossa hänestä. 

Mies sai toissaviikolla ilmoituksen, että eteen tulee reissutöitä toiselle puolen Suomea pariksi viikoksi. 

Viime viikko oli ensimmäinen. Mies lähti maanantaina aamuöyllä ja tuli to-pe välisenä yönä takaisin. Saimme nukkua yhdessä yhden yön, kun itse olin sitten vlopun pois kotoa ennalta sovitun reissun vuoksi.. Sunnuntaina tulin kotiin klo 15.50 ja sulho lähti takaisin Rovaniemelle klo 16. Ja tulee taas to-pe välisenä yönä. Sitten saamme nukkua jälleen yhden yön toistemme kainalossa, ja vlopun vietän töissä. 

Ja mikä parasta, miehen työ"komennus" ei kestäkään tätä puhuttua 2viikkoa, vaan piteni ainakin vielä kolmannella. Ja piru sen työnantajan periköön jos neljännenkin vielä lykkää!

 Nämä miehen reissuhommat yhdistettynä mun epäsäännölliseen yötyöhön mahdollistaa sen, että tulevan loppuviikon yhteisen yön jälkeen seuraavan kerran pääsen nukahtamaan miehen kainaloon vasta 5.lokakuuta. Mää en tykkää!!!!

Laskettiin tuossa puhelimessa turistessa, että neljän viikon ajanjaksolla saamme nukkua yhdessä huimat 5 yötä. Käsittämätöntä! Samaa työtä ollaan tehty enneminkin, mutta ei koskaan vielä näin paljon olla toisistamme jouduttu erossa olemaan! 

Mua harmittaa niin kovasti. Ja mun on mun sulhoa niin kova ikävä :( 

Harkitsin jo tämän tilaamista, mutta eihän se omaa miestä
korvaisi. Eikä mun mies käytä pyjamaa.

Ei sitä aina tajuakkaan, miten tärkeä asia on kun pääsee toisen viereen nukkumaan.

Tuntuu että teini-ikäiset seurustelevat paritkin saavat useammin silittää toisensa uneen kuin me häitä suunnitteleva avopari! 

Noh, ainakaan tässä ei pääse kyllästymään toisen naamaan :)

Ja perjantaina ajattelin roikkua koko päivän miehessä kiinni, kuin takiainen.

Onko ketään kanssamorioita jotka joutuvat kärsimään kylmästä peitosta nukkumaan mennessä? 

ps. muistakaa osallistua arvontaan :)

pps. muistakaa halia ja pussailla niitä miehiä kun viereen pääsette, joka kerta! ♥

Arvonta!

No niin ihanat lukijat, arvonta käynnistyy nyt! :)

Arvonnan voittajalle ompelen itse "nenäliinan", johon voi kätevästi pyyhkiä ilon kyyneleet, esimerkiksi alttarilla tai vastaavasti vieraana / kaasona herkistellessä. Tämä on myös oiva lahja jollekin, esim morisamen äidille ;)

Nenäliinan väri on valkoinen, ja siihen teen koristeeksi Swarowskin kristalleilla käyttäjän nimikirjaimen. Tässä omani:

Itse käytin tätä siskoni häissä kesällä 2011. Ja vähän tuo oma on jo tahrainen, kun siihen saattoi muutamat tipat joutua pyyhkimään ;)

Nenäliinan voi pestä, sillä kristallit kestävät pesun mainiosti.

Arvonnan säännöt:

* 1 arvan saat jättämällä kommentin (anonyymit, muistakaa nimimerkki)

* 2 arpaa saat, kun olet lisäksi blogini lukija. 

* 3 arpaa saat kun jätät kommentin, olet klikannut itsesi lukijaksi, ja sen lisäksi linkität arvonnan omaan
blogiisi

Tätä kuvaa voit käyttää, jos linkität arvonnan omaan blogiisi:

 

Hyvää arpaonnea jokaiselle :)

Kuvausta museonmäellä

Pikkukylässä ei hirveäsi oo kauniita paikkoja hääkuvausta ajatellen. Valokuvaajamme vinkkasi, että museon pihapiirissä hän on joskus kuvannut, ja tuli kauniita kuvia. Mun piti käydä sielä kärkkymässä aluetta kesällä, kun oli vielä luonto samassa tilassa kun sitten eidän häidenkin aikana.. Mutta sain raahattua luuni sinne tänään, pitkälti syyskuun puolella (ai miten niin saamaton?).

Eihän sielä ollu enää oikein kaunista. Vihreys aika vähissä, tylsän syksyistä kuitenkin ilman kirkkaita syksyn värejä. Pihalla ei kasva juurikaan muita puita kuin mäntyjä ja kuusia, tunnetusti nehän ovat tosi kauniita syksyisin ;) 

Tässä kuitenkin jotain paikkoja mitä kuvailin. Ja yritin ajatella, tosin huonoin tuloksin, miltä me näyttäisimme näiden ääressä ensi kesänä kun aurinko paistaa ja on ihanasti kesän värejä ympärillä.

Voisko osuvammin myllyn nimetä kun tätä morsianta
ajattelee ;D

Ainakaan tähän hätään en keksi tuon parempiakaan kuvauspaikkoja täältä. Joten ehkä tuonne sitten? Jos sää ylipäätän sallii miljöökuvaukset.. Ehkä niistä ihan kauniita tulisi? Kun parikin on niin hitsin kuvauksellinen ja kaunis ;D

Pienestä asiasta iso ilo :)

Huomasin juuri, että lukijamäärä on taas kasvanut. Mun hääajatuksia lukee jo 30 tunnustautunutta lukijaa. Kiitos teille, olette ihania ♥ Jokaisen teidän "läsnäolo" saa mut joka päivä iloiseksi :)

Kiitoksen lisäksi haluan antaa teille vastalahjaksi jotain, joten pysykää jatkossakin linjoilla.

Sillä:

Maalaishäiden menu

Menu on asia, jolle ei olla hirveesti suotu vielä ajatuksia. Kumpikaan meistä ei omaa mitään mainittavia kokkaustaitoja, joten arki taittuu perusruualla.

Pakko kuitenkin mainita, että teen maailman parhaan makaronilaatikon ;) 

Täälä päin Suomee ei harrasteta kovinkaan hienoja ruokalajeja. Paikalliset "ravintolat" rajottuu lähinnä grilliin, kahteen kebabbilaan sekä huoltoasemien murkinoihin. Joskus käymme syömässä lähikaupungissa "hienosti", eli meidän kielellä Amarillossa. Kerran käytiin Fransmannissakin, ja sekin ruoka meinas olla jo liian hienoa meidän makuun. Puhumattakaan erään kauempana sijatsevan hotellin ravintolan menusta, josta kumpikaan ei ymmärtänyt kuin otsikot "alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, juomat jne"... 

Meidän häissä, niinkuin maalaishäissä yleensä, tulee ruoka olemaan siis varsin perinteistä. Ei mitään pisoonklufööniä, demardicliaanèa tai kaviaarilla täytettyjä blöömariööneja.

Me ei haluta syödä ruokaa, jonka nimeä ei osata lausua, saati että emme tietäisi mitä se sisältää. 

En kuitenkaan tarkoita moittia ketään, joka nauttii tällaisista ylellisistä ruuista, ja tarjoavat niitä häissään. Jokainen makunsa mukaan, ja voihan se epämääräisesti nimetty ruoka hyvääkin olla :)

Me ja sukumme taidamme pärjätä parhaiten ruualla, jota jokainen on suurinpiirtein joskus syönyt, tai ees ymmärtää mitä ruuan ainekset ovat :)

Ei siis todellakaan mitään tällaista. Mitä tuossa ees on?
Kuva www.themanorrestaurant.com

Mitä meillä sitten voitais tarjoilla? Ite rakastan kalaa, joten ainakin jotain hyvää lohta voisi olla tarjolla. Raaka kala saa jäädä pois, se ei ole hyvää. Sulho taas ei syö kalaa ollenkaan, joten jotain hyvää lihaa voisi olla tarjolla. Mä oisin tykännyt ihan karjalanpaististakin, mutta mies vaatii että jotain oikeesti "lihaisampaa" kuitenkin. Mutta oisko se nautaa, sikaa, härkää? Sika tietenkin halvin, mutta ehkä ei kuitenkaan sitä.. Härkä taas taatusti liian kallis meidän budjetille. 

Salaatteja täytyy olla useampaa lajia. Varsinkin kesäkuumalla (jos siis ei sada kaatamalla niin kuin meidän tuurilla todennäköisesti käy☻) raikkaat salaatit maistuu tosi hyvälle. 

Kerroinkohan, kun elokuisissa häissä vieraillessamme tarjolla oli mansikka-punasipulisalaattia? Se oli uusi kokemus, mutta vei mun sydämen. Sitä on tehty jo kotonakin. Suht halvat raaka-aineetkin on, ja täydellisen hyvää vaikka yhdistelmänä kuulostaakin vähän epäilyttävältä. Kannattaa kokeilla :P

Tämän verran tiedämme siis varmasti.

Pettämätön yhdistelmä

 Lihan, lohen ja salaattien lisäksi emme ole siis miettineet juuri mitään. Onnekseni yksi kaasoistani on suurperheestä, ymmärtää ruuan päälle ja tietää, mikä on isolle väkiluvulle tehtynä liian kallista. Hän lupasikin suunnitella pari-kolme menuvaihtoehtoa, joista voimme sitte yhdessä miettiä mikä olisi paras yhdistelmä, tai mitä vielä lisäisimme. 

Ruokajuomana on tietenkin tavallisesti maito, vesi (ja mehu?), mutta ruokaviiniä vähän mietimme. Budjetti ei ole suuren suuri, ja viini-ihmisiä emme ole kumpikaan. Eikä ruokakaan järin erikoista, niin mietimme että tarviiko ruuan kanssa välttämättä olla jotain alkoholia? Sisko kyllä meinas että häntä varten pitää olla.. tuokoon oman pullon, vai mitä? ;) 

Noh, tätä vielä harkitaan sitten lähempänä, kun ruokaan kuluva summa vähän selvenee.

 Kahvitarjoilut kakkua lukuunottamatta mietin että tekisi itse. Siinä säästää kuitenkin paljon rahaa, ja uskon että aikakin häiden alla siihen riittäisi, kun omaan paljon auttavia käsiä :) 

Yöpalaakin jossain vaiheessa varmasti tarjoillaan, ja sekin valmistetaan todennäköisesti itse. 

Mutta tämä tältä erää ruuasta. Pakko lopettaa kirjottaminen koska nyt tuli nälkä!

Eikä asiaa helpota että yövuorossa istuskelen vielä parisen tuntia ja eväänä on kuivettunut appelsiini :)