En osaa jatkaa otsikon lausetta. En sitten millään vaikka miten yritän.
Tai okei, jos jotain niin loppu menisi näin "ehtoja ei ole".
Kuitenkin n.20% aviopareista on mun kanssa asiasta eri mieltä. Avioehto tuntuu
mielestäni yleistyvän kovaa vauhtia. Samoin kuin lyhyet avioliitot, nopeat erot ja ihmiset, jotka
vannovat ikuista rakkausta usemmallekin ihmiselle elämänsä aikana sanomalla tahdon. Näin siis
mun näkökulmasta.
Blogissani olleeseen avioehtokysymykseen vastasi 12 rohkeaa morsianta(sulhoa?).
8 heistä Tahtoo ilman ehtoja, 2 ei vielä tiennyt mihin ratkaisuun päätyvät, ja 2 kertoi hankkivansa ehdon molempien osapuolten tahdosta. Eli jos oikein laskin, tässäkin pätee tuo sama n.20% jotka ehdot sopivat.
Googletin faktoja, jotta olis jotain perusteita esittää tästä asiasta oma mielipiteeni. Joka on siis vain mun mielipide, eikä toivottavasti loukkaa ketään toisin ajattelevaa. Jokainen tehköön,
kuinka parhaaksi näkee.
Avioehtosopimuksella voidaan määrätä omaisuudesta,
joka aviopuolisolla on avioehtosopimusta tehtäessä sekä omaisuudesta,
jonka aviopuoliso saa myöhemmin avioehtosopimuksen voimassaoloaikana.
Avioehtosopimuksella voidaan sulkea myös perintönä tai testamentilla
saatu tai saatava omaisuus avio-oikeuden ulkopuolelle.
1. kummallakaan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta
mihinkään toisen aviopuolison omaisuuteen (avio-oikeuden täydellisesti
poissulkeva avioehtosopimus)
2. kummallakaan aviopuolisolla ei ole ei ole avio-oikeutta tiettyyn toisen puolison omaisuuteen (osittainen avioehtosopimus)
3. toisella aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta
mihinkään toisen aviopuolison omaisuuteen (yksipuolinen täydellisesti
poissulkeva avioehtosopimus)
4. aviopuolisolla ei ole ei ole avio-oikeutta tiettyyn toisen puolison omaisuuteen (yksipuolinen osittainen avioehtosopimus)
Avioehtosopimuksen tekemistä kannattaa siis esimerkiksi harkita, jos:
- olet perinyt tai perit tulevaisuudessa jotain arvokkaampaa omaisuutta
- olet saanut lahjaksi rahaa, osakehuoneiston, kesämökin tms.
- olet menossa uudelleen naimisiin jne.
Hmm. Mä en henkilökohtaisesti vain ymmärrä mikä järki on mennä naimisiin, jos haluaa
avioehdon, tai tuntee sellaiseen tarvetta. Miksi tuleva ero pitää suunnitella etukäteen?
Mä oon ite niin vanhanaikanen, etten voisi mennä naimisiin jos tuntuisi että se ero sieltä
kuitenkin ehkä joskus tulee. Onneksi mieheni on samalla linjalla.
Me mennään naimisiin, tavoitteena säilyä avioparina niin kauan kun henki kulkee
Me mennään naimisiin, tavoitteena säilyä avioparina niin kauan kun henki kulkee
ja sydän lyö. Molemmilla on ajatuksena, että yhdessä tehdään liitomme eteen työtä ja yhdessä
se saadaan kestämään. En pystyisi sanoa toiselle tahdon, jos samalla miettisin
haluankohan olla tuon ihmisen kanssa muka loppuelämäni? Tai toisinpäin, miettisin haluaako mies elää minun kanssani?
Luulin jo ymmärtäväni, että siinä tilanteessa avioehto on järkevä ratkaisu, jos toinen on huomattavasti
varakkaampi kuin toinen puoliso. Mutta ei. Miksi menisit naimisiin ihmisen kanssa, jos sun pitäis
pelätä että hän onkin sun rahojen perässä? Ei. Naimisiin menemien on elämän tärkeimpiä
asioita, ja kyllä sen solmiminen vaatii ehdotonta luottamista ja aitoa rakkautta toista
kohtaan.
Ero voi kuitenkin tulla, kelle tahansa. Mutta miksi se pitää suunnitella ja sopia etukäteen?
Meidän mielestä avioliitto on yhteinen asia, ja avioliiton päättyminen yhteinen
epäonnistuminen. Jos asiat vain ei millään luista, ongelmat on liian suuria ja ero on ainoa
järkevä ratkaisu, tarvitaanko siihen avioehtoa?
Mietin yleisimpiä syitä, miksi ihmiset päätyy eroon.. Mieleeni tuli ensimmäisenä pettäminen,
päihdeongelmat, perheväkivalta ja ns. tunteiden kuihtuminen. Eron syitähän on monia, jokaisella omansa.Mutta miksi ihmeessä erotilanteessa tarvitaan ehtoja? Jos mieheni mua joskus pettäisi, pahoinpitelisi tai vain ilmoittaisi ettei rakastakkaan enää (mikä tosin on erittäin epätodennäköistä, ehkä kuulostaa itsekkäältä mutta mä nyt vain satun luottamaan mieheeni ja rakastan häntä ja tiedän että se on molemminpuolista), niin miksi ihmeessä mun pitäis alkaa tappelemaan omaisuudesta?
Miksi haluaisin mieheni tavaroita tai omaisuutta itselleni erossa? Mitä tekisin tavaroilla,
jotka muistuttavat kamalista asioista ja avioliiton päättymisestä?
Eiköhän ne asiat muista ilman niitäkin. Ja mikä into mulla ois alkaa tekemään riitaa mieheni
kanssa siitä kuka nyt juuri minkäkin tavaran saa. Tiedän että me molemmat ollaan sen
verran aikuisia ja rauhaa rakastavia tyyppejä, ettei kummallakaan riittäisi halu eikä
itsetunto toisen kiusaamiseen erotilanteessa.
Talot ja mökit on se asia, mistä varmaan suurin ongelma muodostuu erotilanteessa. Kuka saa jäädä asumaan perheen yhteiseen kotiin? Kuinka mökin kanssa tehdään?
Mutta silti meidän ajatusmaailmaan ei mahdu, miksi nämäkin jo jaettaisiin valmiiksi..
Mä tuun ihan surulliseksi kun ajattelenkin että mies olisi vaatinut avioehtoa.
Onneksi oon löytänyt miehen, joka ajattelee niin samoin. Meille molemmille avioliitto on pyhä asia (enkä nyt tarkoita niinkään kirkollisessa mielessä pyhää) eikä se ole mikään kokeiluasia.
Naimisiin ei voi mennä asenteella, että katsotaan, tuleeko siitä mitään. Ja jos ei tule niin erotaan sitten.
Avioliitto solmitaan joskus niin heppoisin perustein, avioero ei ole enää mikään tabu. Se on arkea, jonka moni pari kokee vuoden aikana. Ja mielestäni myös eroon päädytään liian helpoin
perustein joissain tapauksissa.
Miksi liiton eteen ei tehdä työtä? Miksi on niin vaikea ajatella niitä sanoja, mitkä on toisilleen luvannut?
Miksi niistä sanoista ei pidetä kiinni? Ihan kuin avioliitto olis joku road trip jolle lähdetään hirmu suurin odotuksin ja vaaleanpunaisin haavekuvin, ja palataan sitten takaisin lähtöviivalle kun alkaa maisemat tuntua harmaalta.
Elämää ei voi ennustaa. Mitä vain voi tapahtua, kelle tahansa.
Mutta elämää eletään tässä ja nyt. Minä ja sulho eletään juuri nyt sitä elämää, missä
meidän on hyvä olla. Rakastamme toisiamme, myös sen välillä niin tylsän ja harmaan arjen keskellä. Emme voi tietää mitä meissä tai elämässä tulee tapahtumaan, mutta luotamme siihen että rakkaus kestää
ja me yhdessä saamme tulevan liittomme kestämään sinne viimeisille elinpäiville asti.
Emme tunne mitään tarvetta ajatella asiaa toisin, emme tunne tarvetta suunnitella ikäviä asioita tapahtuvaksi. Emme edes varmuuden vuoksi. Meidän on hyvä olla näin, ilman eron niin "helpoksi" tekeviä, lipaston laatikossa kummittelevia ehtoja.
K ♥ M
ps. Toivon todella, ettei kukaan tästä loukkaannu. Ja että rohkeasti kertoisitte oman mielipiteenne asiasta. Miksi te ette halua avioehtoa? Tai miksi päädyitte siihen? Toivon myös, ettei tästä asiasta aleta kiistelemään, vain asiallista keskustelua :) Sillä emmehän me kukaan ole toistemme päätöksiä tuomitsemaan, korkeintaan ilmaisemaan oman mielipiteemme.
Peace & Love, eiks ni ;)
Näin erittäin riitaisan avioeroperheen lapsena on vaikeaa katsella asiaa täydellisesti vaaleanpunaisten lasien läpi. En minäkään ajattele naimisiin mennessäni, että aion joskus erota miehestäni. Ei mun äitinikään niin ajatellut, mutta varmaankin toivoo että olisi tällaisenkin asian silloin ottanut huomioon. Minkäs teet, jos mies tulee 20 aviovuoden jälkeen toisiin ajatuksiin? Fakta on, että joskus se rakkaus vaan saattaa itsekseen kyteä ja sammua.
VastaaPoistaMekään emme ole avioehdosta edes keskustelleet, koska emme koe tarvetta sellaiseen. Siitä syystä että ollaan molemmat ihan yhtä köyhiä :D
Mutta jos omistaisin jotain kymmenien/satojen tuhansien euron arvoista, niin kyllä harkitsisin oman omaisuuteni suojaamista avioeron sattuessa. Kyllähän se ajatuksena tietysti hieman kirpaisee, että toinen varautuu eroon, mutta se on kai sellaista modernia oman selustansa turvaamista. Siinä on kai vaan toisen/itse nieltävä se ylpeys, ja myöntää että parempi katsoa kun katua.
Aivan, ymmärrän tuon. Enkä mäkään tietenkään ajattele että elämä on vaaleanpunaista unelmaa. Vaan kyse onkin siitä, mitä molemmat on valmiita yhteiselon eteen tekemään. Tavallaan avioehto on turvallinen ratkaisu, varsinkin, jos toisella/molemmilla sitä omaisuutta ja varallisuutta on :) Mutta sotii niin paljo omaa arvomaailmaa vastaan että ei tulis meiän kohalla kysymykseenkään. Onneks ei olla ees rikkaita :D
VastaaPoistaEihän sitä koskaan tiä, miten itse tai puoliso voi muuttua, mutta se joka piruja seinille maalailee, joutuu varmasti ne myös kohtaamaan. Joten luottavaisin mielin elämään ;)
Hyvä kirjoitus, hyvä aihe! Olen samaa mieltä kanssasi. Liiton eteen pitää sitoutua tekemään töitä, muuten liitto on tuomittu epäonnistumaan heti alkumetreillä eikä sitä kannata solmia ollenkaan...
VastaaPoistaEn tosin ole rikas enkä edes venaile mitään perintöjä, joten en osaa ajatella asiaa siltä näkökulmalta.. :)
Elena, http://myotajavastamaessa.blogspot.fi/
Niin, eihän sitä eroa kukaan odota, eikä mieti, että sellainen tulee. Se vain on ikävä tosiasia, että niin joskus käy, eikä ne erot todellakaan ole kaikilla mitenkään sopuisia ja sen tähden se on hyvä olla olemassa.
VastaaPoistaItse niitä nähnyt..
Tämä oma kantani :)
Hyvä kirjoitus kyllä. Itse olen ensi kesänä naimisiin menossa ja ajatusmaailma hyvinkin samanlainen. Avioliittoon sitoudutaan ja sen eteen tehdään töitä. Avioehto on kuitenkin mielestäni hyvä valinta, sillä itse ajattelen ehkäpä naiivistikin, ettei sille tule tarvetta, joten miksipä ei sitä tekisi. Kuten aiemminkin sanottu, koskaan ei tiedä tulevasta, niin ei tarvitse sitten miettiä ja riidellä. Ja korostan vielä, että koska en usko eroavani, en näe mitään estettä avioehdon tekemiselle.
VastaaPoistaVoisi vielä nostaa esiin sellaisen näkökulman, että mitäs jos avioehto ei olekaan niinkään kiinni parista itsestään, vaan sen avulla on tarkoitus tehdä asiat helpommaksi esim. jommankumman vanhempien kanssa?
VastaaPoistaMeillä esimerkiksi minun vanhemmillani ei juuri ole omaisuutta ja sen vähäisen jakajiakin pitkä liuta, mutta miehen vanhemmilla kaksi mökkiä ja omakotitalo kalliilla alueella. He tunutuvat ajattelevan, että mitä jos eroamme, kun heistä on jo aika jättänyt ja kiinteistöt siirtyneet sulholle ja hänen ainoalle siskolleen perinnön kautta...
Eli siis en halua näyttää heidän silmissään ahneelta, kun ei heidän kanssaan aina muutenkaan niin helppoa ole. En siis ole tekemässä avioehtoa erotakseni vaan perherauhan takia :).
Mutta ymmärrän täysin sen, ettei avioehtoa halua tehdä. Miksi tehdä jotain sen varalle, että eroaa, koska avioonhan astellaan, jotta saadaan olla yhdessä, "kunnes kuolema teidät erottaa".
Heh, minähän nyt innostuin kommentoimaan sun tekstejä oikein kunnolla tänään :).
Kiitos vain kommenteista, niitä on aina kiva saada :D
VastaaPoistaNo joo, tuossa ymmärrän kyllä pointin :)
Meillä ei oo kyllä kummankaan suvussakaan mitään sen kummempia perittäviä, että ei tule painostusta heidänkään puoleltaan. Jotenkin kun luin nyt tän kirjotuksen, tuntuu että se on kauhean kärkäs :S Sitähän sen ei kuitenkaan ollut tarkoitus olla, enkä tarkoita että kaikki avioehdon tekevät olisivat menossa naimisiin hepposin perustein.. Mutta ehkä tästä ei toivottavasti kukaan loukkaantunut :)
Pakko kommentoida vaikka kirjoituksestasi on kulunut jo tovi. Kirjoituksesi oli mielestäni kärkäs ja tuomitseva. Sain vaikutelman että mielestäsi aviohdon tekevät henkilöt eivät usko avioliittoonsa. Voin kertoa, että tuleva mieheni ja minä aiomme tehdä avioehdon siitä syystä että miehelläni on omaaa omaisuutta ja perintöä todella paljon enemmän kuin minulla. Vaikka oikeasti uskommekin molemmat siihen että istumme kiikkustuoleissa käsikädessä vielä vanhoinakin niin on ns.turvallista taata ainakin toisen oma ja suvun omaisuus. Koska mahdollisessa riitatilanteessa, joita toivottavasti ei kuitenkaan tule, olisi vaikea todennäköisesti katsoa tilannetta vaaleanpunaisin lasein. Tiedoksesi vielä, että avioehtojakin on monen tasoisia eli esim. avioliiton aikana saatu omaisuus voi olla yhteistä.
VastaaPoista