Meidän häät - Puheet

Postauksia satelee nyt tiuhaan, mutta tekasimpas nyt toisenkin tälle illalle. Sillä loppuviikosta ei välttämättä taas ehdi, sillä aion nauttia miehestä joka pian tulee kotiin. Alkuviikon oli taas työreissussa, joten onhan tässä jo ikävä. Totuin vähän liian hyvälle kun mies sai lomailla 6viikkoa ;) Lisäksi on tosiaan vielä ne kesän viimeisimmät häät lauantaina, kun serkkutyttönikin astuu tähän rouvien maailmaan...

Puheita meidän häissä oli yhteensä kuusi, jokainen melko lyhkäinen, mutta sitäkin tärkeämpi sisällöltään. Ensimmäisen puheen piti isäni, ruokailun jälkeen. Tiesin jo ennalta odottaa, että pala kurkussa sitä saan kuunnella, isin tyttö kun olen, mutta silti häkellyin miten ihanasti isä puhui Mikasta ja meistä. Ja miten hän puhui minusta tyttärenä ja millainen olen äitinä ja ystävänä. Suurin kyynel tuli kun isä puhui mun elämästä, siinä olleista iloista ja suruista, ja siitä missä nyt olen ja kuinka onnellinen hänkin on mun puolesta. Ja itku mun tulee nytkin silmiin, kun sitä muistelen ♥ 

Ainiin, muisti isä mainita senkin kuinka menin koiran kanssa naimisiin kun ei sulhoa muualta löytynyt. Ja sen, miten kuljin kotona tyyny mahassa pienestä pitäen, kun haaveilin vauvoista. Oiivoi :D

Dad, you' will always be the first man i ever loved. 

Isäni jälkeen ääneen pääsi anoppi ja appiukko. Hekin puhuivat kauniisti, ja mieleenpainuvasti ♥

Iltaan jäi kolme puhetta, vanhemman sisko-kaasoni sekä bestmaneiden. Heidän puheessaan oli kenties viljelty enemmän huumoria kuin päivän puheissa, mutta kyllä se pieni tippa nousi silmäkulmaan heidänkin puheitaan kuunnellessa. Onneksi sisko itketti mua jo polttarisaunassa kauniilla sanoillaan, niin ihan niitä herkimpiä asioita ei tarvinnut nyt itkeä :')

Mä en kestä, meidän elämässä on niin ihania ihmisiä ♥

Kaikista kuulluista sanoista liikuttuneena, lausuttiin vielä miehen kanssa pienimuotoiset extempore-kiitokset. Äitiä ja isää olin kiittänyt jo aiemmin kirjeellä, jonka annoin heille hääviikon perjantaina kun vein lapset sinne hoitoon. Niitä kiitoksen sanoja en olisi ääneen pystynyt lausumaan, paperi kastui melkein läpikotaisin jo kun niitä kirjotin. Heiltä oon saanut monet hyvät opit tähän elämään, parisuhteeseen ja perheen merkitykseen. 

Nyt täytyy kuitenkin lopettaa tää kirjottaminen, sillä muuten menee tämäkin ilta pelkäksi vollotukseksi. Huh :')