Niin turhauttavaa!!

Kun on yli vuoden suunnitellut tulevia häitä, käyttänyt suunnitteluun, haaveiluun ja toteutukseen aivan järjettömän määrän tunteja, niin eikö silloin olisi oikeus päästä nauttimaan tulevasta hääviikosta täysin siemauksin? Onhan tää kuitenkin ainutlaatuinen asia elämässä.

Mutta ei, ei mulla näköjään oo oikeutta nauttia siitä. Anteeksi tää vuodatus ja märinä mut mä oon niin kiukussa! MIKSI mä en voi olla elämäni kunnossa, tai ainakin ees melkein terve? Täälä mä makaan ja tuskailen, oottaen maanantaita kuin kuuta nousevaa. Silloin pääsen röntgeniin...

Tänään pääsin nimittäin taas vierailemaan paikassa päivystys. Kylki on paskana, mutta mistä, miten ja miksi, on vielä arvoitus. Todennäköisesti sielä on nyt jotain muuta ku revähtänyt lihas, sillä tänään kun yskin, tuli yhtäkkiä niin hirvee kipu että melkein itku tuli isolta ihmiseltä. Röntgeniin ei tietenkään pääse viikonloppuisin, joten lähdin lääkäristä jälleen vain voivottelujen, lepäämiskehotuken ja vahvemman kipulääkkeen kanssa.

Onneksi lääkäri oli kuitenkin hyvin myötämielinen, ja ymmärsi mun tuskan kun häihinkin viikko. Sanoi että heti maanantaina aamusta mennä röntgeniin. 

Nyt vähän pelottaa, enkö pääsekään tekemään ja toteuttamaan meidän juhlajärjestelyjä. Joudunko vain istumaan ja neuvomaan muita, kun tahtosin tehä ite? Ja miten käy tanssiharjoitusten? Ja missä kunnossa mä oon hääpäivänä? Helvetti soikoon, tää on masentavaa..