"otetaan kuivimmat pois"

Taannoin ekan lomaviikkoni toisena päivänä kävi katastrofi.

Mun vakkariparturi on äitiyslomalla ( tosin onneksi hääkampauksen luvannut tehdä ) joten jouduin mennä muualle hiustenleikkuuseen. Kaikki ei mennyt niin kuin piti, eikä ees sinne päin.

Vuosi sitten aloitin hiusten kasvatuksen tästä:

Latvat ei kunnolla näy, mutta pisimmät oli jonkin verran yli olkapäiden. Punanen värjättiin jo aika pian kasvattamisen jälkeen piiloon. Tuo malli oli tosi rikkonainen ja revitty, joten kasvatusvaiheessa ehin muutamaan otteeseen kirota pehkoni ja odotin että häiden jälkeen sais leikata tuon mallin takas. Lomaviikon maanantaina suunniteltiin oman kampaajani kanssa hääkampausta, ja totesin etten ehkä sittenkään häiden jälkeen malta leikata enää lyhyeksi kun se pitkästä aikaa on jo niin pitkä. Pisimmät hiukset kun ylettyi jo puoleen selkään.

Tiistaina menin sitten toisaalle parturiin ja sanoin, että otetaan kuivimmat pois latvoista, ja kerroin kasvattaneeni vuoden verran hiuksia. Arvelin että n. 5cm lähtis, sillä vähän oli kuiviksi päässeet kun ei niitä ollut 8kk kukaan leikannut. Mun hiukset oli takaa katsottuna u:n malliset, eli keskeltä takaa pisimmät ja edestä sivuilta lyhimmät. Parturi otti etummaisista kiinni ja kysyi, tarviiko näitä vielä pyöristää. Sanoin että ei, kun haluan että lyhimmätkin pian ylettyisi kunnolla korvan taakse. 

Mutta ristus, parturi tajusi asian ihan väärin! En kyllä ymmärrä miten on mahdollista ymmärtää niin väärin, mut hän pätkäs sitten KAIKKI "pyöristykset" pois, ja tuloksena oli tasapitkä tukka joka puolelta. Pisimmät hiukset lyheni lähes 20cm ja mun tukka oli kuin amerikkalaisella kotirouvalla 90-luvun leffoissa.

Tähän tyyliin:

En tajunnut lopputuloksen kauheutta vielä parturin penkissä, sillä lähdin sieltä kovin kiireellä enkä jäänyt tarkemmin tutkimaan. Luulin että ammattilaiset osaa. Kotona heitin tukan ponnarille ja painelin pihatöihin. Mietin kyllä että tuntupa lyhyeltä, mutta vasta suihkun, föönauksen ja suoristamisen jälkeen totuus paljastui.

Ja sitten tuli ISOT itkupotkuraivarit. En oo koskaa tuntenu olevani niiiiin ruma kuin silloin. Yöllä nousin laittaan clipsipidennyksiä, kun en kestänyt ajatella aamua jolloin nään itseni peilistä. 

Neljä päivää kituutin sillä karmealla pehkolla, kunnes eräs kaverini (parturi hänkin) pääsi onneksi pelastamaan tilanteen. Latvaa ohennettiin ja rikottiin, joten nyt lopputulos on nuorekkaampi ja mun näkönen. Nyt tällä kehtaa olla, eikä enää tarvi itkee mutta vitutus on edelleen. Vuoden kasvatus pätkittiin parturiliikkeen lattialle. Niin väärin, niin väärin! Koskaan en enää sinne puljuun mene. Enkä ois nytkään mennyt, mut olin saanut jo toissajouluna lahjakortin hiustenleikkuuseen, joten nuukuuksissani sinne sitten menin. Ei kannattais :( 

Hääkampaukseen tää ei onneks oleellisesti vaikuta, sillä lisämittaa tulee pidennyksillä siihen kuitenkin. Mutta ois se ny ollu kiva tuntee ittensä kauniiks koko kesän, sillä tää on meidän kesä. Oon morsian, ja mun pitäis näyttää kauniilta. Nyt vain oon tämmönen, kohtalainen. Typerää! Kiharrettuna tää on täs mitas parhain, mut ei mulla oo arkisin aikaa alkaa kihartelemaan.

Jostain syystä tuli näin rakeisena.
En osaa näemmä käyttää miehen
koneen kuvaohjelmaa :D