Phuuuuh

Nyt on iskeny joku lamaannus. Häihin on 3kk 5pv ja oon jotenki ihan tööt. Mietin koko ajan hääasioita, enkä voi väittää että ne mitenkään tursuis korvista. Oon vaan niiiiiiiiin aikaansaamaton. En tee asioiden eteen mitään vaikka paljon ois mielessä.. Hmh. 

Mut jos mä näin julkisesti lupaan, että tämän viikon aikana hoidan seuraavat asiat:

- Soitto pitopalvelun naiselle. Sopia aikaa tapaamiselle, että saataisiin menu lyötyä lukkoon ja selviksi muutamat mieltä askarruttavat kysymykset. Sitten vois kysellä jo menukorttien painamistakin, kun ois se menu ees selvillä. 

- Soitto valokuuvajalla joka on tulossa kirkkoon ja hääjuhlaan. Sopia tapaaminen myös hänen kanssaan. Ja samalla kysyä, onnituisiko hänen kauttaan myös vihkimisen videoiminen. 

- Soitto juhlapaikan yhteyshenkilölle. Sopia käynti tarkempia suunnitelmia varten. Selvitettävä maljakoiden, kakkutarjottimen, boolimaljojen yms. mahdollinen tarjonta heidän puolesta sekä laskettava paljonko pöytiä on (niitähän oli siis kahdessa eri koossa) sekä suunniteltava alustavasti miten pöydät asetellaan. 

- Yhteydenotto yhden setin vetävälle laulajanuorukaiselle. Varmistaa, että hän pääsee ja on tosiaan tulossa paikalle, 100% ei voinut vielä aikanaan luvata. Ja jos hän pääsee, sopia vähän musiikista mitä hän laulaa.

Phuuuh, onhan tuossakin jo.. Ja missähän välissä ajattelin ehtiä kaiken soitella? :D mut pakko kai se on, muutenhan jää kohta tekemättä! Ja huomaan heinäkuun puolivälissä että kaikki onkin tekemättä vielä :)

Menukorttien pidikkeet on edelleen vähän hakusessa.. Mikään ei tunnu kivalta ratkaisulta. Äiti onneks lupas pitää silmänsä auki, kun ovat ensi viikolla menossa Helsinkiin. Hänellä on kuulemma aikaa sielä kierrellä. Joten naikkoset sieltä suunnilta, mihin härpäke-askartelu-krääsä -puotiin kannattais suunnata? :D

On kyllä ihanaa että häät lähestyy kovaa vauhtia. Siitäkin huolimatta että on vielä tekemistä. Me päästään viimein solmimaan avioliitto, ja juhlimaan sitä suurella joukolla. Reilun vuoden suunnittelu tulee viimein päätökseen. Ihanaa ♥ 

kuva

Mutta toisaalta myös rentouttavaa. Vaikka nautinkin suuresti häiden suunnittelusta, on se silti ressaavaa touhua. Pelkät valinnat ja mahdollisuuksien määrä kaikessa on stressaavaa, sekä tiukka säästölinja budjetin ylläpitämiseksi. Mutta aika ressaavaa on myös se, ettet pääse häitä pakoon missään. Et missään!
Radiota kuunnellessa miettii, oisko tää hyvä biisi häiden soittolistalle.

Mediaa selatessa kaikki hääjutut terävöityy verkkokarvoille. Yksikään ei jää huomaamatta, ei varmasti.

Joka kerta ihan jo ruokakauppaan mennessä, mietit mitä puuttuu, voisko täällä olla jotain mitä piti vielä hankkia? 

kuva

Ressaat, mitä tapahtuu jos joku tärkeä sairastuu hääpäivänä? Mitä jos hääpari tuleekin mahatautiin? Mitä jos bestmaneille nousee korkea kuume? Mitä jos mun isä katkasee jalkansa, kuka mut taluttaa? Mitä jos pappi sairastuu, mitä se varavihkijä osais mitään meistä kertoa? 

kuva

Mitä jos tulee viikon kestävä sähkökatkos? Mitä jos joku tuhopolttaa meidän juhlapaikan? Mitä jos joku polttaa hääpukuliikkeen, mistä mulle sitten saadaan puku? Mitä jos, mitä jos, mitä jos maailmanloppu tuleekin ennen sitä? 

kuva

Niin, kaikenlaasta pelkoa sitä kehitteleekin :D Huhhuh. Pieniltä kommelluksilta ei varmistakaan vältytä, eikä sekään niin haittaa. Enemmän mä ressaan juuri tommosia maailmankaatumisjuttuja kuin että jokin koriste unohtuu tai sulhon puvulle läikkyy punaviiniä tms.. 

Mut jokatapaukses, kyllä mä ootan et tää ruljanssi saa reilun 3kk:n päästä arvosensa päätöksen. Ja sitten saadaan vaan olla ja rakastaa, ilman suuren suurta ressi-suunnittelu-pähkäily-pelkotila-paniikki-innostus-hömpötys-soittelu-sovittelu-ostelu rumbaa. 

ps. tää seuraava kuva ei liity aiheeseen mitenkään... mutta.. mitä niinku just täs on ajateltu?

kuva

Oon niin sanaton.